Katselin evlut kirkon sivuilta kuvaa otsikon alla, ettänaispappeja jo 30 vuotta ollut, eikä siitä jäänyt yhtä seesteinen olo kuin jostakin miespiispojen kuvasta, jäi pikemminkin olo, ettei naispappi ole osannut papin työn tavallisen elämän puolia: naisten ja miesten välejä sekä jos on ulkomaalaistaustainen, niin suomalaista tervettä järkeä ja sivistystä, noudatettuina eikä sanahelinänä. Naisten ja miestn väleihin auttaisi kai ymmärtää, millaisia miehet ovat, ja sivistykseen taas se, että käy perusperspektiiviä läpi koko ajan eikä vain laajempaa perspektiiviä, ainakin, jollei kulttuuritausta ole suomalainen.
Mies tekee töitä vain, pah, ei niin siitä välitä, mutta selittää tarpeen tullen auliisti kuin apulainen työtään. Työpaikalla puhutaan myös muusta kuin työstä,työtä pidetään kunnollisena, mutta muusta oletetaan sen olevan puppua kuin iltapäivälehdet ja niin jutut siitä voivat olla tosi ylilyöntejä, vitsejä, leikkiä noilla asioilla ja ihmisillä, vailla kunnon tolkkua. Kotiin tultua mies ehkä haukkaa jotakin lähes seisaallaan, vaihtaa vaatteet, katsoo kelloa, vie ehkä roskat ja lähtee jonnekin menoihin, yrittää vähän paidankaulusta tms korjata, kiun on saanut neuvoja, että pukeutumisesta voiusi hänen elämässä pärjäämisensä olla kiinni. Noissa harrastuksissa sitten yrittää napata kiinni perspektiivistä, jota sillä elämänalalla käytetään, ja toistaa sitä kuin kuorossa, olettaen, ettänaisten jutut saattavat olla puppua mutteivät aina ole.
* * *
Naisista en taida osata vastaavaa kuvausta antaa, vaikka
itsekin olen nainen. Naisia on kovin monenlaisia, mm taidoiltaan ja
moraaliltaan erilaisia. Kansallisuus, lähinnä se, missä eli nuoruutensa,
sekä se, mitä kulttuureja ihailee ja pitää arvossa, määrää paljon
siitä, millainen nainen (tai mies) on. Naisten perustekemisentapa ei
yleensä ole yhtään sen vähemmän järkevä kuin miesten työnteon tapa,
jolloin elämä on aika suoraviivaiusta, mutta tekemiset voivat olla eri
kuin miehillä. Naisa tuntuisi olevan kahta tyyppiä: suoraviivaisesti
eleleviäja niitä, joilla on jokin tavallista suurempi naislokeron
valtti, vaikkeivät naislokerosta perusta, ja jotka niin ollen tuhlaavat
herkän tuntevan viisaan ihmisen asemaansa rajumpaan ränttätänttämenoon
ja pahantekoon, sekä sosiaalisessa hierargiassa kiipimiseen ja
asemienpelaamiseen. Naisille on tyypillistä jonkin elintilan,
naislokeron puolustaminen, mikä joillain menee valehtelun tai pahanteon
myötä (liikaa paapotut) ja joillakin kitisemisen, riitojen, keskustelujen ja
elämänviisauden vaalimisen myötä (liian vähälle jääneet ja sopivan verran tilaa saaneet). Parasta olisi
jos naisilla olisi oma naislokero ihan niin kuin miehilläkin uomansa,
mutta toki naisia on monenlaisia, joten tarvitaisiin kimppu erilaisia naisille sopivia uomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti