maanantai 5. helmikuuta 2018

Pehmytpäinen vai koulumainen

Tuli tässä mieleeni, kun olen tuskastellut perättömiä laskuja, kun uusi vuokranantaja on jotenkin huono, kuin olisi sek tottumaton tehtäväänsä että pehmytpäinen. On kai niin, että moni ulkomaalainen kouluja käymätön tai sitten ihan työelämän ulkopuolelta tuleva haluaisi kokeilla kynsiään laskutuksessa, mutta se vaatii koulumaista rutinoituneestui järjestyksessä kohta kohdalta hyvällä työlaadulla asioiden läpikäymistä ihan työtehtävien tapaan, ei näkemyksellisesti tai kiinnekohtien varassa kuten omina päin haaveileva, uutta yrittävä, joka ei tee työkirjan harjoituksia huolella järjestyksessä,lunttaamatta, muuta pohtimatta, muuta haaveilematta kuin työn hyvää laatua vain käytännössä toimivalla tavalla.
Minulla on vaikutelma, että uskonnolliset ihmiset muita useammin törmäävät tällaisiin ongelmiin. Se ehkä johtuu siitä, että uskonnollisten sanotaan olevan taitavia ja huonopäiset, pehmytpäiset etenkin tuumivat mallia ottamalla ja itse tekemällä oppivansa, mutteivät oikein ymmärrä, että heillä olisi koulumainen tai koulutuksen taidot opeteltavina, niiden rutiinit, joita oppii parhaiten työssä käyviltä tavallisen tasoisilta, jossain määrin tai paljonkin koulumaisen tyylisiltä tai sitten koululaisilta ja opiskelijoilta, jotka huolehtivat opintonsa ok. Näkemyksellisyys, jota oppii uskonnollisilta, taiteita harrastavilta ja ylipäätään erityisen taitavina pidetyiltä, edellyttää, että koulumainen taso osataan hyvin, jopa erinomaisesti ja huolehditaan koko ajan kaikessa kaikin puolin,ja rutinoituneesti niin, ei sitä voi vasta samalla opetella kun näkemyksellä mässäilee. Koulumaisen ajattelun pääoiirteissään, muttei rutiinia, oppii ajattelukurssistano blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti