torstai 7. kesäkuuta 2018

Minkä puolesta rukoillaan ja yhteiskunnallinen hyväätekevyys

Lainasin Savonlinnan kirjastosta kirjan Namaste, jota siellä selasin ja se tuntui käsittelevän kristinuskoa, kenties papin tehtävää buddhalaisuuden piirteiden varjolla. Mutta jo noin äkkiseltään vilkaistuna se herätti monia ajatuksia.
Siinä mm jonkin ohjelistan loppupuolella kehotettiin rukoilemaan sukulaisten ja perheenjösenten puolesta, että nämä löytäisivät kosketuksen uskonnollisuuteen tms. Mutta sehän tuo heille voimia tsekkaamatta, mihin he ne käyttävät. He luulevat sinun jo huolehtineen, että he käyttävät uudet voimansa sinun kannalta hyvin, ja niin he eivät itse sitä enää huolella huolehdi, ja niin sinulle käy huonosti, sillä juuri lähipiirin kanssa tulee ristiriitoja järjestelykysyksissä: he haluavat tai tarvitsevat jotakin ja tekevät sen vuoksi jonkin järjestelyn, missä sinä lähiympäristössä olevana satut tielle, kolhituksi, joskus pahoinkin, ja he taas ovat tehneet järjestelyn järkensä tai olosuhteiden mukaan sen, mitä osaavat, ja niin he ovat tavallista joustamattomampia juuri noissa lähiympäristönkolhaisujen välttämisissä. Sen sijaan pitäisi rukoilla, että he noudattaisiavat "Elä ja anna toisten elää"-ohjetta (http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html) koko ajan kaikin puolin, niin se liennyttäisi ongelmat pois kuin niitä ei olisikaan. Jos he sinun tuttuinasi saavat kurkistuksen sinuntyyppiseesi uskonnollisuuteen, niin he samalla ymmärtävät sinun tapaasi olla siinämoraalinen, ovat ikään kuin siivelläsi molemmissa, ja sittenm kun menevät kaueemas, niin nuo usein tippuvat pois muiden kohtaamisten myötä, mutta homma toimii. Sen sijaan jos rukoilet heidän uskonnollisuutensa puolesta, niin he löytävät kai uskonnon kauempana sinun vaikutuksestani, esim. jonkun muun seurassa, ja niin he eivät varo satuttamasta, kolhimasta sinua sillä, vaan luulevat,että juuri tuo toinen näkemyksineen on se erityisesti vaalittava tuossa aihepiirissä, ja niin homma toimii moraalittomasti, kolhien, ja pysyy vuosia tuolla tolalla.
Buddhalaisuus antaa olennaisesti käytöstapaohjeen sekä taitoja sen mukaan, miten hyvin buddhalaisia taito- ym ohjeita on noudattanut. Siksi buddhalaisen on hyvö toivoa toisen löytävän uskonnollisuuden, mutta pelkkä kristinusko ilman hyvin toimivaa moraalia ei ole vastaavaan toiveeseen sopiva.
Kirja toi myös mieleen uskonnollisen ihmisen, laulun tms komentelevuuden, mutta komentelevuus on usein vääörinmerkki: oikeat asiat ansaitsevat asemansa ilman komentelua, ihan luonnostaan, kun taas väärän yksilön epäviisas vaikutus saa useinkomentelun muodon, etenkin, jos se on erityisen vahngollinen esim. sivuvaikutuksiltaan, mm näkökulmansa kapeuden tuomilta haitoilta muulle elämälle ja yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle.
Jos tuetaan vähän ketä vain uskonnollisuudessa ylipäätään, niin uskonto ei aina nosta tasoa vaan voi nostaa vääriä ihmisiäö korkeisiin asemiin, jolloin kokonaisuuden taso ei nouse uskonnosta vaan jää kulttuurin oman viisauden tasalle: sen sentään vääräkin ihminen usein myöntää, että sen verran pitäisi saada oikein, rakentavasti, muidenkiun elämissä.



keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Ruokakeskeisyys ja voimien saaminen tosissaan yrittämiseen

En nyt ortodoksipapeista tiedä niin laajalti, mutta minusta he ovat usein vaikuttaneet ruokakeskeisesti eläviltä, jonkinlaista huomiota vatsassaan pitäviltä ja vastuuntuntpoisen tapaan tosissaan tekeviltä. Noista ruokaan liittyvistä tavoiusta minulla on se vaikutelma, että jos yrittää ihan tosissaan ja on ainakin aika taitava, niin tutut eivät osaa täsmälleen samoja juttuja samala tavalla tehdä eivätkä usein ole harrastuneet samoista asioista ja lähestymistavoistam ainakaan yhtä aikaa, ja niin jos haluaa olla tosissaan, niin täytyy jotenkin nousta omille jaloilleen, oman ymmärryksen varaan noissa suhteissa, missä ei saa tukea muilta tai jopa haittaavat, ja niin ylimääräinen ruoka-annos auttaa siihen, minkä huomio vatsassa tuo juuri sillä hetkellä, kun ajatusponnistukseen tms ymmärryksen ja taidon juttuihin sitä kaipaa, jos siis on syönyt aika runsaasti ja on huomio vatsassa vähän kuin vesiletku, josta imeä, milloin mistäkin kohden vatsasta.
Tuo on kai juuri parhaimpaansa yltämisessä, kun ympäristö ja ympäristöolot eivät sitä tue vaan osa saattaa olla ihan vääränlaista parhaimpansa yrittämiseen ja osa taitamatonta, pulassa, voimia nielevää niin kuin olettaisi papin seuraan pulassa olijoiden auttaineen hakeutuvan. Heiltä esim. voi puuttua oikeanlainen käsitys taidoista, hakisivat niitä insinöörimäisten idioottien suunnalta eikä sieltä, mitkä asiat tukevat korkeatrasoisia taitoja. Lisäksi oman elämän hetki voi olla huono, esim. päivän joku hetki vain tai aika jolloin on itse pulassa ja siksi tulee rukoilleeksi riittävästi ylmmälle taitotasolle sitä kautta yltääkseen, toki muiden taitojensa ja taitokäsityksensä tukemana. Ja kai ongelmat usein vaativat, että pulassaoloijat yrittävät parhaansa, siis rukoilevat paljon, ja siksi ratkaisujenkin pitäisi olla paljon rukoilemisen vinkkelistä aika monien rTKAIsujen siis.

7.6.2018   Tavallinen suomalainen ratkaisu energianhukkaan ovat terveet elämäntavat, sen uoman löytäminen,millä muutkin ne oppivat, ja niin oma esimerkki kantaa muutkin samalle tielle, kenet mitenkin, jos vain itsellä on aito motivaatio ko tekemiseen ja se välityy muillekin. http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/03/terveet-elamantavat.html katso etenkin kohta 192. Kalevalan Joukahaisesta. Saman blogin alun ohjeet "Elä ja anna toisten elää" sekä luonnollisesta tavasta ajatella kannattavuusperusteista moraalia olisivat varmaankin myös hyödylliset. Moraalista muuten olen kirjoittanut blogissani http://healthilymoral.blogspot.fi .


torstai 8. maaliskuuta 2018

Synti, synnittömyys ja ymmärrys

Kirkon sivulla oli lainaus:
"Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta."

Kommentti:   Jos ihmisen perusluonto on alkuperäiseen luonnonparatiisiin, täydelliseen maailmaan sovittautunut, niin se siis on ihmisen perustoimintaperiaate, johon kaikki ihmisen toiminta persutuu, tosin on vain sen sirpaleita ja maailmankuva voi joissakin kohden olla virheellinen, mikä johtaa harhaan ja usein tekee tehottomaksi noilta osin. Jos siis tunnistaisi oikein tuon, miten pitkäölle nuo sirpaleet kulloinkin kantavat oikein ja millainen tuo luontevin perusuoma on, niin kaikki tuntisivat sen motivoiduimmaksi, jollei se sitten käy heiltä ylitse ymmärryksen. Toisaalta juuri noilla oikeilla uomin olisi ymmärrys ja muukin kapasiteetti parhaimmillaan ja teot toimivimmat, eli siellä kantaisi ymmärrysparhaiten ja isoimmat aikaansaannokset saisi.
Luulen, että tästä puuttuu ihmisillä nykyisin lähinnä aihepiirin taju: jos olen kiinnostunut tuosta aihepiiristä, niin miksi sotken tätä toisten aihepiiriä, johon kenties kasvatukseni tuomien taitojen myötä jouduin, sen sijaan, että vaihtaisin alaa haaveideni mukaiseksi.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Naispapit ja naisten ja miesten välit

Katselin evlut kirkon sivuilta kuvaa otsikon alla, ettänaispappeja jo 30 vuotta ollut, eikä siitä jäänyt yhtä seesteinen olo kuin jostakin miespiispojen kuvasta, jäi pikemminkin olo, ettei naispappi ole osannut papin työn tavallisen elämän puolia: naisten ja miesten välejä sekä jos on ulkomaalaistaustainen, niin suomalaista tervettä järkeä ja sivistystä, noudatettuina eikä sanahelinänä. Naisten ja miestn väleihin auttaisi kai ymmärtää, millaisia miehet ovat, ja sivistykseen taas se, että käy perusperspektiiviä läpi koko ajan eikä vain laajempaa perspektiiviä, ainakin, jollei kulttuuritausta ole suomalainen.
Mies tekee töitä vain, pah, ei niin siitä välitä, mutta selittää tarpeen tullen auliisti kuin apulainen työtään. Työpaikalla puhutaan myös muusta kuin työstä,työtä pidetään kunnollisena, mutta muusta oletetaan sen olevan puppua kuin iltapäivälehdet ja niin jutut siitä voivat olla tosi ylilyöntejä, vitsejä, leikkiä noilla asioilla ja ihmisillä, vailla kunnon tolkkua. Kotiin tultua mies ehkä haukkaa jotakin lähes seisaallaan, vaihtaa vaatteet, katsoo kelloa, vie ehkä roskat ja lähtee jonnekin menoihin, yrittää vähän paidankaulusta tms korjata, kiun on saanut neuvoja, että pukeutumisesta voiusi hänen elämässä pärjäämisensä olla kiinni. Noissa harrastuksissa sitten yrittää napata kiinni perspektiivistä, jota sillä elämänalalla käytetään, ja toistaa sitä kuin kuorossa, olettaen, ettänaisten jutut saattavat olla puppua mutteivät aina ole.

* * *

Naisista en taida osata vastaavaa kuvausta antaa, vaikka itsekin olen nainen. Naisia on kovin monenlaisia, mm taidoiltaan ja moraaliltaan erilaisia. Kansallisuus, lähinnä se, missä eli nuoruutensa, sekä se, mitä kulttuureja ihailee ja pitää arvossa, määrää paljon siitä, millainen nainen (tai mies) on. Naisten perustekemisentapa ei yleensä ole yhtään sen vähemmän järkevä kuin miesten työnteon tapa, jolloin elämä on aika suoraviivaiusta, mutta tekemiset voivat olla eri kuin miehillä. Naisa tuntuisi olevan kahta tyyppiä: suoraviivaisesti eleleviäja niitä, joilla on jokin tavallista suurempi naislokeron valtti, vaikkeivät naislokerosta perusta, ja jotka niin ollen tuhlaavat herkän tuntevan viisaan ihmisen asemaansa rajumpaan ränttätänttämenoon ja pahantekoon, sekä sosiaalisessa hierargiassa kiipimiseen ja asemienpelaamiseen. Naisille on tyypillistä jonkin elintilan, naislokeron puolustaminen, mikä joillain menee valehtelun tai pahanteon myötä (liikaa paapotut) ja joillakin kitisemisen, riitojen, keskustelujen ja elämänviisauden vaalimisen myötä (liian vähälle jääneet ja sopivan verran tilaa saaneet). Parasta olisi jos naisilla olisi oma naislokero ihan niin kuin miehilläkin uomansa, mutta toki naisia on monenlaisia, joten tarvitaisiin kimppu erilaisia naisille sopivia uomia.


tiistai 20. helmikuuta 2018

Ajattelun laatu auttaa menestymään uskonnon avulla

Joskus vuosia sitten pidin kamalasti Norman Vincent pealen kirjasta The Power of Positive Thinking vcai olikohan suomennos, sillä oli kamalan hyvä vaikurtus elämääni, mutt luin sen kyllä ateismin vinkkelistä, uskontoa tosin arvostaen. Nyt luin alkua suomeksi jostain hänen toisesta kirjastaan ja tuli mieleeni, että ovatkohan monet uskocvaiset Etelä-Suomessa lukeneet samaa kirjaa ja yrittäneet sen avulla selvitä elämässän, mutta käyttäneet liian huonolaatuista ajattelua. Ajattelussa, kun yrittää hahmottaa elämää ja elämässä toimivia stategioita, niin ei saisi arviopida yhdellä vanhalla mittarilla ja jättää huonioita vanhan teoria perspektiivinsä mukaiseen muotoon, vaan pitäisi koko ajan yrittää oppia parempaa laatua, siis myös parempia käsitteenvalintoja ja asioita, jota ovat monelta kantilta yhtä aikaa hyviä valintoja. Uskonnossa on yleensä henki tärkeä, tunne, ja niin lukiessa pitäisi kiinnittää huoniota asioiden tunnelatuakseen sekä siihen, mitä ne ovat ikiaikaisen tervehenkisen eläm'n vinkkelistä, siitä kai niiden yty efekti löytyy. Tämä on siis samantapaista kuin puhetaidon kiinnostavat kohdat, ei siis sattumalta samaa vaan siksi, että kuulija haluaa oppia elämässä hyödyllistä näkemystä, siitä kannattaa kertoa ja sen moni elämässään koettelee, että miten parhaiten toimisi.

* * *

Tää kirja,mitä nyt oon alusta lukenut, niin ei oo yhtä hyvä kuin sen aiemmin lukemani muistin olleen, mutta tässä mm kuvataan, miten joku ruotii jotakin ongelmaa. Siihen teki mieleni lisätä, että jotkin elämänalueet kantavat, niihin liittyvät tekijät antavat kantavuutta ja puhtia muullekin tekemiselle, joka niitä sisältää. Jotkin taas prakaavat, eivät toimi, laittavat systeemin rikki ja hidastuttavat ja hankaloittavat paljon. Siksi, kun jotakin tekee, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mikä sujuu hyvin ja on aidosti hyvin sujuvan tunnelmainen, wrum. Ja mikä taas takeltelee, ei toimi, on väsyttävä, tms. Niin niistäsitten pitäisi valita toimivat eikä vain aina samaa tai parista vaihtoehdosta parasta. Lisäksi kullakin asialla on hahmonsa, ikään kuin tunnelmansa hahmo ja tila, jonka se vie. Sitä pitkin j atoisaalta terveitä elämäntapoja noudattaen saa tietääkseni siitä suurimman tehon. Mutta kaupan tuotteet, jotka on lämpimämmissä ilmastoissa tehty, suosivat lösivämpää helteeseen sopivaa elämäntapaa tai jotakin sentapaista. Näitämaalaamista harrastaessani opin.

* * *

21.2.2018   Tuota kirjaa kun luin,mniin jäi jälkikäteen jotenin hidasrunut olo, kuin kirjoittaja olisi ollut ihan seis pystyäkseen kirjoittamaan ne kohdat, joissa oli ajateltu nuoren ihmisen tavalla, järkeilyvoittoisen kuuloisia ohjeita. Onko tuo se ilmiö, mistä lapsille ja nuorille tulee älyttömiä pakkoja: on vain jöö vailla mieltä ja kuuntelevuus puuttuu? Itse kun kirjoitan, niin ei ole tuota ongelmaa, vaan kirjoitan huonompaa tekstiä, jos olen tyhmentyneenä tai hidastuneena ja ymmärrys taas auttaa laatimaan parempaa tekstiä, siksi kai kun teen opettamisen näkökulmasta ja sukelluksina aihepiireihin, jotta aihe olisi kyllin suppea ja ajatuskulut näkyvissä. Lisäksi arvostan kokemuksellisuutta ajattelukyvyn ja taitojen tukena sekä itseisarvona, ja elämänviisautta toki, mistä utntuu iän myötä oppineen enemmän, mutta jääneen lättäm'mmäksi, kai siksi, että saomoin ovat harrstuneet nekin, joilla ei omaa omtivaatiota ole. Mutta onko tuo opetuksellisuuden tyypi se, mistä korjata aikuisten lapsiin kohdistama älyvapaa jumiutuminen?

lauantai 17. helmikuuta 2018

Höttö vai taitavalle suositeltu lokero

Uskonnollisuudesta ihmiset saavat erilaista palautetta, jotkut aggressiivistakin, mikä johtunee siitä, ett ovat hötön oloisia tai ihan pahanteossa valehtelevaisesti. Höttö on taitavalle suositeltu lokero, jotta tulisi toisten kanssa toimeen. Joiltakin puuttuvat energiavarannot ja juuri kyll'isinä ovat lähinnä taitavien taitotasoa, mutteivät kenties ymmärrä,että kylläisyys tulisi käyttää kehon ja mielen ravinnoksi, voimistukseksi, vaan olettavat sen olevan vain hötön olon, jota jotenkin tarvitaan. Usein käy myös niin,että taidon teoriaperspektiivi tai sen ottama kanta johonkin sotketaan sosiaaliseen olemukseen, joka on liian niukka, ja siksi taitavmattomampi toivoo höttöä olemukseen lisää. Taitamattomampi voi myös halutra kiriä toisen kiinni ja olettaa, että jos molemmat vain söisivät, niin olisivat enemmän tasoissa. Kevyersti terkeminen, joka on taitaville tyypillistä, vaikuttaa myös joistakin höttöä muistuttavcalta, ja niin taitavalle suositellaan hötmän oloisia ihmiskontakteja kuin ei-ollenkaan-taitaville.
Usein ihmiset myös käytännössä ryhtyvät uskonnollisiksi vasta kun ovat oiekin pulassa, esim. sairaita, ja silloin pula voi vaatia puskurointia: tarvuitaan ekstravoimavarojam, joita tavallinen elämä ei vaadi, ja niin pula plus kaikenlainen helpotus, tankkaus, kevennys etenkin sille kohden mutta käytännössä ylipäätään tuntuu höttönä, kun ei näe, miten iso pula on kyseessä.(Sairastaville ehkä olisi iloa parantamisohjeyritelmistäni http://parantamisesta.blogspot.fi joista riittää katsoa oma vaiva hakemistosta ja lukea sitä vastaava kohta viereisistä sadan kohdan kokoelmista.)
Taitava usein ajattelee maiseman verran asioita kerralla eikä vain yhden pointin. Hidasjärkisempi, kun yrittää seurata mukana, niin joutuu keskittymään, omistamaan sille tuokion, ja niin moni kai luulee, ettei maiseman vertaa asioita voi ajatella kuin taukoamalla muusta, kun taas nopeajärkinen ajattelee maisemankin verran jo sekunnissa tai parissa, esim. vanhus käy mielessään läpi, miten paljon harrastaja oppii kahdessa vuodessa, viideassä, kymmeness, kahdessakymmenessä ja vertaa siihen keskustelutoverinsa osaamista, näkövibkkeliä. Nuorempi vikkeläjärkinen taas hyvin pystyy miettimään vaikka juostessaan, ei tarvitse taukoa vaan käsittää, usein näköaistillaan, asioita vikkelään. (Taitaville ehkä olisi iloa kirjoitelmastani http://pikakoulu.blogspot.fi/2017/01/kirjoitelma-kalevalan-joukahaisesta-ja.html )

perjantai 9. helmikuuta 2018

Paasto ja soiva elämänkokemus

En ole tavannut paastota ja aiemmin en syönytkään niinpaljoa, mutta joku tuttuni sanoi joskus aikanaan, että ruokakeskeiselle tekee hyvää hiukan paastota, niin löytää muut elämän puolet, muiden elämänalueiden tuomat voimat, soivat tunnelmallisen elämänkokemuksen, niiden vireet, joiden mukaan kun jos lähtee, niin voi hyvin paljon vähemmällä mutta terveellisellä ruualla, muttei ihan ruuatta eikä epäterveellisellä vitamiinittomalla ruualla. Tuon soivuuden mukaan lähteminen on rytmitys- ja jäsennystapakysymys, spontaanin ja järkiohjatun tekemisentavan yhdistelmä: annetaan tilaa tietylle tekemiselle, tehdään se hyvällä soivalla tavalla, joka viisastuttaa myös muuten ja tekee virkeämmäksi, tuo voimia.

22.2.2018   Arkijärkeni sanoo, että jos tarttee paastota, niin paasto kuuluu kevään lämpeneviin säihin, kun vanhasta läskistä ja liian raskaista ruokailutottumuksista olisi päästävä eroon ja vaihdettava tuoreisiin hedelmiin yms terveelliseen ruokaan. Eli jos vielä on joinakin päivinä pakkkasta paljon, niin silloin kumminkin kuuluu syödä vielä tuhdisti, sanoo vuiodenaikojen osaamiseni.

Vuodenaikakirjoituksestani:
"Kun helmikuun pakkasten jälkeen koittavat lämpimämmät säät ja aurinko paistaa alkaen sulattaa lunta, tulee siitä useimmille parempimieli ja jotenkin elävöittävä olo, jolloin tarvitsee ruokaakin talven raskaan ruuan sijasta vain tavallista tai ainakin hiukan kevyempää ja paljon hedelmiä, vihanneksia yms. Keväästä tulee jotenkin elävöitynyt olo ja syömiset on hyvä sovittaa sentapaista oloa vaalimaan, niin voi hyvin."

"Keväällä jos on tokkurainen tai ankea niin kuin pakotettuna tai "Iik ääk äiti en mä jaksa" vaikket ole enää lapsi, niin olet liiaksi talviuomillasi, talven tapaan lämptaloudesta huolehtinut, ja hiukan viileää ilmaa, esim. ikkunasta tai nostamalla hattu ylemmäs ja takkia vähän auki tai viileämmät vaatteet, avaa olon paremmaksi, pääset heti taas elämään mukaan ja viileämpänä voit vaihtaa reippaaseen keväiseen menoon talven tallustelun ja teekuppi kädessä istuskelun huonojen tottumusten sijasta."¨

"Hermostunut olo kevättalvella tai keväällä liittyy siihen, kun ajattelee, että hei kevät on jo täällä, mutta ajattelee sen liian rehevösti kuin nurmikko, lämpö, lehdet puissa, linnunlaulu jne, vaikka mitään sellaista ei todellakaan vielä ole, ei ole mihin nojata, ei rehevyyttä, ei kesää. Osan aikaa on vielä pakkasta. Se, mihin pitäisi nojata, on kevään elävöittävyys, kevään tuntu ilmassa, elinvoimaistuminen ja vauhdikkuus, lisääntyvät elämänmahdollisuudet ja kevään merkit, ne mitä jo on- etenkin luonnossa, vaikkapa tienvarren pusikossa. Lämpötilat vaihtelevat, joten pukeutumista on tarpeen muutella myös, sillä väliin paistaa aurinko ja on tyyntä, talveen tottuneelle lämmintä, mutta viileämmissä vaatteissa tulee vilu ja hermostus: enkö osaa lämpimänä pysymistä?"

"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html