Nettiuutisissa kerrottiin, että Helsingin Senaatintorilla olisi valtava terassa, oli jopa video, mutten kuvista saanut selvää, missä se oli, kun olivat pienemmän paikan oloisia. Uskomaton väite! Kun ihmiset tulevat töistään viereisistä rakennuksista: yliopistolta ja kaupunginvaltuustosta, niin kenties kesällä ensi töikseen miettivät, että olisi kiva mennä terassille johonkin, ja joku idiootti ehdottaa, että tähän terassi, mikä kai lähinnä olisi jalkakäytävällä työpaikan seinustalla. Miksi se siirtyi torille? Kauppatori on viereisten talojen topisella puolen, samoin Esplanadi terasseineen, ja kaupunkikeskusta kauppoineen, kahviloinenn jne lähellä. Senaatintori tapasi olla enimmäkseen tyhjä mutta hyvähenkinen, osin viereisen suuren valkean Tuomiokirkon myötä, ja tsaarin patsaan sekä viereistem vamnhojen hienojen rakennusten. Mielenosoitukset, kulkueet, tms ovat tavanneet kokoontua Senaatintorilla, ainakin jotkut. On hyvä nähdä, ettätyhjä aukio voi olla hyvähenkinen, ihan hyvää elämää, mm sään myötä. Sen korvaaminen ruualla on vähän kuin rasvatahrat: ne pilaavat ilmapiirin eivätkä lähde pois.
Ruuan avulla voi paikata, kun voimat ovat lopussa ja epätoivo tai känkkäöränbkkä tai turaaminen vaivaa, ja niin pystyy ajattelemaan ja tekemään jotakins ellaista kuinkokoamaan ostetun esineen. Mutta silloin ei ole elämänviisautta, ei ole toimeliaisuuden hyvää oloa ja sen tuomaa erlinvoimaisuutta sekä elämänviisautta ym taitoja. Ruualla dumppaava ikään kuin jättää elämän elämättä, kun taas tavalline kulkija voi elää vahvasti ja elämänviisaasti.
Ruuan tarjoaminen kuulostaa etelämaalaisen ulkomaalaisen ratkaisulta: olettaa kesän viileyden ylivoimaiseksi ongelmaksi ja on keksinyt ruuasta keinon dumpata sen, ja olettaa moisen pelastukseksi kaikille. On kylläniin, että talvipakkasella suomalainenkin usein saattaa kärsdiä kylmästä, ja jatkaa toimiaan vasta sisällä ulkoilusta toivuttuaan, mutta muina vuodenaikoina suomalainens elvittä'ä säät hyvin eikä ole tuota ongelmaa vaan voi ulkona hyvin puuhailla.
Onkohan niin, että ulkomaalainen yrittää keksiä keinon ongelmaan, joka hänellä ja kenties hänen tutuillaan on,mutta sitten tekee virhearvion siinä,mikä hänen oma taitotasonsa suhteessa muiden taitotasoihinon, ja niin ryhtyy liian dominantiksi.
