perjantai 9. helmikuuta 2018

Paasto ja soiva elämänkokemus

En ole tavannut paastota ja aiemmin en syönytkään niinpaljoa, mutta joku tuttuni sanoi joskus aikanaan, että ruokakeskeiselle tekee hyvää hiukan paastota, niin löytää muut elämän puolet, muiden elämänalueiden tuomat voimat, soivat tunnelmallisen elämänkokemuksen, niiden vireet, joiden mukaan kun jos lähtee, niin voi hyvin paljon vähemmällä mutta terveellisellä ruualla, muttei ihan ruuatta eikä epäterveellisellä vitamiinittomalla ruualla. Tuon soivuuden mukaan lähteminen on rytmitys- ja jäsennystapakysymys, spontaanin ja järkiohjatun tekemisentavan yhdistelmä: annetaan tilaa tietylle tekemiselle, tehdään se hyvällä soivalla tavalla, joka viisastuttaa myös muuten ja tekee virkeämmäksi, tuo voimia.

22.2.2018   Arkijärkeni sanoo, että jos tarttee paastota, niin paasto kuuluu kevään lämpeneviin säihin, kun vanhasta läskistä ja liian raskaista ruokailutottumuksista olisi päästävä eroon ja vaihdettava tuoreisiin hedelmiin yms terveelliseen ruokaan. Eli jos vielä on joinakin päivinä pakkkasta paljon, niin silloin kumminkin kuuluu syödä vielä tuhdisti, sanoo vuiodenaikojen osaamiseni.

Vuodenaikakirjoituksestani:
"Kun helmikuun pakkasten jälkeen koittavat lämpimämmät säät ja aurinko paistaa alkaen sulattaa lunta, tulee siitä useimmille parempimieli ja jotenkin elävöittävä olo, jolloin tarvitsee ruokaakin talven raskaan ruuan sijasta vain tavallista tai ainakin hiukan kevyempää ja paljon hedelmiä, vihanneksia yms. Keväästä tulee jotenkin elävöitynyt olo ja syömiset on hyvä sovittaa sentapaista oloa vaalimaan, niin voi hyvin."

"Keväällä jos on tokkurainen tai ankea niin kuin pakotettuna tai "Iik ääk äiti en mä jaksa" vaikket ole enää lapsi, niin olet liiaksi talviuomillasi, talven tapaan lämptaloudesta huolehtinut, ja hiukan viileää ilmaa, esim. ikkunasta tai nostamalla hattu ylemmäs ja takkia vähän auki tai viileämmät vaatteet, avaa olon paremmaksi, pääset heti taas elämään mukaan ja viileämpänä voit vaihtaa reippaaseen keväiseen menoon talven tallustelun ja teekuppi kädessä istuskelun huonojen tottumusten sijasta."¨

"Hermostunut olo kevättalvella tai keväällä liittyy siihen, kun ajattelee, että hei kevät on jo täällä, mutta ajattelee sen liian rehevösti kuin nurmikko, lämpö, lehdet puissa, linnunlaulu jne, vaikka mitään sellaista ei todellakaan vielä ole, ei ole mihin nojata, ei rehevyyttä, ei kesää. Osan aikaa on vielä pakkasta. Se, mihin pitäisi nojata, on kevään elävöittävyys, kevään tuntu ilmassa, elinvoimaistuminen ja vauhdikkuus, lisääntyvät elämänmahdollisuudet ja kevään merkit, ne mitä jo on- etenkin luonnossa, vaikkapa tienvarren pusikossa. Lämpötilat vaihtelevat, joten pukeutumista on tarpeen muutella myös, sillä väliin paistaa aurinko ja on tyyntä, talveen tottuneelle lämmintä, mutta viileämmissä vaatteissa tulee vilu ja hermostus: enkö osaa lämpimänä pysymistä?"

"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti