keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Iän vaikutuksesta taitoihin ja sitä kautta yhteiskunnallisen panoksen tyyppiin

Neljäkymmentä vuotta täytettyäni olen oppinut, että toisaalta saa nelikymppisenä olla enemmän omilla teillään ja toisaalta tulee jostakin kovin huonoa vaikutetta ajattelukykyyn, taitoihin ja elämäntapaan. Niin on jossakin näkemyksellisempi ja tavallaan taitavampi ajattelussa ja joissakin kohdin taas tulee kamalan huonolaatuista jälkeä, kun esim. liikuntaa on elämässä vähemmän ja siksi katse ei ole koko aikaa kaikkea tarkkaan havaitseva. Mutta nelikympisenä siis jo tekee näkemyksellisempää jälkeä ja on omilla teillään työpanoksen osalta jollain lailla. Jos panos siitä paljon kasvaa, niin joillekin käy niin, että se menee muilta paljon ylitse hymmärryksen, ja niin tuo henkilö kai joutuu vaihtamaan uskonnon alalle tms. Voiko olla, että jos kapasiteetti siitäkin paljon kasvaa, niin kenties ryhtyyjohonkin muuhun. Ja ylipäätään, jos kapasiteetti kasvaa paljon, niin työapnoksen elämänala muuttuu, eikä se yleensä ole nuoremmille ymmärrettävissä vaikka voi olla kovin hyödyllinen. Mutta monella siis ainakin nelikymppisestä lähtein laatu myös huononee, ja moni sairastaa, kutovilta etenkin tulee kovin huonoa laatua tuovaa vaikutetta, samoin koulutuksen ulkoa lukeneilta mutta dominanteilta.