Lainasin Savonlinnan kirjastosta kirjan Namaste, jota siellä selasin ja se tuntui käsittelevän kristinuskoa, kenties papin tehtävää buddhalaisuuden piirteiden varjolla. Mutta jo noin äkkiseltään vilkaistuna se herätti monia ajatuksia.
Siinä mm jonkin ohjelistan loppupuolella kehotettiin rukoilemaan sukulaisten ja perheenjösenten puolesta, että nämä löytäisivät kosketuksen uskonnollisuuteen tms. Mutta sehän tuo heille voimia tsekkaamatta, mihin he ne käyttävät. He luulevat sinun jo huolehtineen, että he käyttävät uudet voimansa sinun kannalta hyvin, ja niin he eivät itse sitä enää huolella huolehdi, ja niin sinulle käy huonosti, sillä juuri lähipiirin kanssa tulee ristiriitoja järjestelykysyksissä: he haluavat tai tarvitsevat jotakin ja tekevät sen vuoksi jonkin järjestelyn, missä sinä lähiympäristössä olevana satut tielle, kolhituksi, joskus pahoinkin, ja he taas ovat tehneet järjestelyn järkensä tai olosuhteiden mukaan sen, mitä osaavat, ja niin he ovat tavallista joustamattomampia juuri noissa lähiympäristönkolhaisujen välttämisissä. Sen sijaan pitäisi rukoilla, että he noudattaisiavat "Elä ja anna toisten elää"-ohjetta (http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html) koko ajan kaikin puolin, niin se liennyttäisi ongelmat pois kuin niitä ei olisikaan. Jos he sinun tuttuinasi saavat kurkistuksen sinuntyyppiseesi uskonnollisuuteen, niin he samalla ymmärtävät sinun tapaasi olla siinämoraalinen, ovat ikään kuin siivelläsi molemmissa, ja sittenm kun menevät kaueemas, niin nuo usein tippuvat pois muiden kohtaamisten myötä, mutta homma toimii. Sen sijaan jos rukoilet heidän uskonnollisuutensa puolesta, niin he löytävät kai uskonnon kauempana sinun vaikutuksestani, esim. jonkun muun seurassa, ja niin he eivät varo satuttamasta, kolhimasta sinua sillä, vaan luulevat,että juuri tuo toinen näkemyksineen on se erityisesti vaalittava tuossa aihepiirissä, ja niin homma toimii moraalittomasti, kolhien, ja pysyy vuosia tuolla tolalla.
Buddhalaisuus antaa olennaisesti käytöstapaohjeen sekä taitoja sen mukaan, miten hyvin buddhalaisia taito- ym ohjeita on noudattanut. Siksi buddhalaisen on hyvö toivoa toisen löytävän uskonnollisuuden, mutta pelkkä kristinusko ilman hyvin toimivaa moraalia ei ole vastaavaan toiveeseen sopiva.
Kirja toi myös mieleen uskonnollisen ihmisen, laulun tms komentelevuuden, mutta komentelevuus on usein vääörinmerkki: oikeat asiat ansaitsevat asemansa ilman komentelua, ihan luonnostaan, kun taas väärän yksilön epäviisas vaikutus saa useinkomentelun muodon, etenkin, jos se on erityisen vahngollinen esim. sivuvaikutuksiltaan, mm näkökulmansa kapeuden tuomilta haitoilta muulle elämälle ja yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle.
Jos tuetaan vähän ketä vain uskonnollisuudessa ylipäätään, niin uskonto ei aina nosta tasoa vaan voi nostaa vääriä ihmisiäö korkeisiin asemiin, jolloin kokonaisuuden taso ei nouse uskonnosta vaan jää kulttuurin oman viisauden tasalle: sen sentään vääräkin ihminen usein myöntää, että sen verran pitäisi saada oikein, rakentavasti, muidenkiun elämissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti