sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Uskonnon suhteesta järkevyyteen

Rukous herkistää ja ainakin monesti tuo herkän tunnelmatajuisen maisemahavainnon, joka ajattelukurssini mukaan on erinomaisen edullinen objektiiviselle ajattelulle ja älylle, http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html . Se, että havaitsee herksäti maiseman verran asioita tunnelmineen, merkitsee, että silloin on äly suuri ja tunnelmataju tuo elämänymmärrystä: mihin kontekstiin mikin ilmiö kuuluu, mitä merkitsee elämälle, millaisia sosiaaliset kuviot ovat, mitä arvoja vaalittu ja millainen niin ollen on yhteisön elinolojen kannalta. Rukoileva ihminen on siis tavallista fiksumpi.
Rukoileminen liittyy myös hyvän toivomiseen ja hyvinä pidettyjen ideaalien kunnioittamiseen, mitkä ovat kaikkien yhteisen kokemuspiirin mukaan parhaita strategioita yhteisössä, ja niin ollen voivat tuoda hyvää elämää jo ihan sinällään. Tunteisiin puolestaan kirjautuu musitoja onnistuniesta strategioista ja siitä, mikäliittyi epäonnistumisiin, eli tunnevaikutelmien perusteella voi ohjata tekemisiään onnistumisia päin. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2014/10/tunteiden-tuomasta-ymmarryksesta-jarjen.html ja http://joululahjoja.blogspot.fi/2015/11/ajattelu.html .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti