Ongelmanratkaisumenetelmä

Kun olen ollut harrastunut uskonnollisuudesta, niin olen oppinut hyvin toimivan ongelmanratkaisumenetelmän, joka on jotakin samantapaista kuin kirjoituksessani Hahmotustavoista http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/11/hahmotustavoista.html sekä se, miten oppii katselemaan viisaammalla tavalla, kun yrittää maalatessa hahmottaa sen,miten puiden oksien tunnelmat opettavat elämänviisautta.


Tässä tuon linkin teksti:
"

Hahmotustavoista

Tämä on olennaista mutta vaatii taitoa ja kokemusta sekä elämänviisautta.

"Hei Olen Helsingistä kotoisin ja olen nyt asunut muutaman vuoden Savonlinnassa, jonka valtteina ovat mm. oopperajuhlat, Retretti, luonto ja taidekäsityöt sekä lähistöllä sijaitseva ortodoksinen Valamon luostari. Sen, mitä olen näistä ja ajattelun taidosta oppinut, opettaa, että niin ajattelussa kuin käsitöissä, elämänviisaudessa, ongelmanratkaisussa kuin muussakin on paljon väliä, minkälaisista klimpeistä ajattelu ja muu tekeminen koostuu. Jos hahmotamme jotakin ja sitten hukkaamme idean, päädymme huonompaan lopputulokseen, mutta jos pidämme mukana kaikki onnistuneet havainnot, myös, tunteet ja vaikutelmat, niin päädymme parhaimpaan taitotasollamme mahdolliseen lopputulokseen. Jos teen jotakin onnistunutta, siitä helposti tulee malli tuleville tekemisilleni, vaikken olisi sitä sillä mielellä malliksi kelpaavasti tehnyt. Siksi on hyvä tehdä koko ajan hyvällä tekemisentavalla, sellaisella, joka sopii muihinkin tekemisiin ja on siis mm. elämänviisas ja tunteva. Tästä syystä ajattelussa ja tekemisessä käytettävien kimpaleiden tulisi olla eheitä kokonaisuuksia, koko viisaudellani ja koko elämänviisaudellani valittuja malliksi kelpaavia vaikka mihin ja sellaisia, että niissä on käytetty hyvää tekemisentapaa, joka näkyy tekemisen jäljessä. Tällä tavoin vanhuksen elämänviisaus ja taide sekä luontokohteiden tunteita koskettava kiehtova ulkonäkö ovat malliesimerkkejä hyvistä tekemisentavoista ja hyvistä valinnoista."

Tähän tapaan myös kädentaidot, energiavajetta potevalle hyvän ruuan tuoma hyvä mieli ja lomailu auttavat tavoittamaan parempaa laatua. Tunneviisaus on tärkeää. Samoin kokonaiskuvasta aloittaminen, joka setvii suureen maailmaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat törmäyksittä helposti.
Elämänviisautta oppii terveista luonnollisista elämäntavaoista, etenkin luonnosta, urheilusta (Tee haku: "liikkumistapaohje"!) ja tunteidenmukaisuudesta sekä elämänviisautta opettavia kirjoja lukemalla ja sulattelemalla, esim. mietelmä vuoden joka päivälle tms, mutten nyt sitten tiedä, montako kymmentä vuotta nuo lukijaltaan ikää ja kokemusta vaativat. Tämä blogimerkintä ylipäätään liittyy juuri kokemuksen ja taidoissa harjaantumisen myötä kasvavaan näkemykseen ja on siksi koululaisille tulevaisuuden kehittymissuunta eikä kokonaisuudessaan jo koulussa opisttava juttu, luulen."

Kun keinot eivät riitä

Katselin tässä historiankirjassa, kun oli kuva iispasta ja Lallista, joka tappoi piispan, niin olivat tavallaan aika samannäköiset ja piispa tuntui kihisevän suutumuksesta siten kuin lapsena minäkin, kun taitavampana olin huolehtinut kaiken mutta sitten joku osaamaton pahantekoon taipuvainen hyppi nenille. Kun on vahvasti allekirjoitetulla yhteiseksi hyväksi olevalla asialla ja keinot eivät riitä, vaikka nenille hyppivät ovat harjaantumisluokkalaisen tapaan heikompitasoisia, niin joillekin tulee siinä keinoksi murha, kai kommunikaatiokatkon vuoksi, ja rasittavuuden vuoksi. Ja niin kun olenollut harrastunut uskonnosta, niin on vaikuttantu siltä, että ympäristössä on sekä murhia että jotenkin palleroisen oloista eikä oikein mietnkään ota selvää, että kuka on millainenkin ja mikä soppa tää oikein on. Mutta itselläni ei ole juuri koskaan, hetkellisestikään murhaamisen halua, ja arvelen sen johtuvan siitä, että minulla on hyvä asema objektiivisen ajattelun saralla, mikä tuo sen, että jos kommunikaatioyhteystoimii, niin saatan saada asemaa juuri kyseenalaistavien silmissä, sillä he ovat usein järkeä kuuntelevia, ja niin minulla on taas laaja asema jossakin, missä ei tuntunut olevan asemaa ollenkaan Mutta tuo on kai piirre, jota tällaisia tilanteita kohtaavilla usein on: hyvä objektiivisen ajattelun kyky, kommunikaatiotaitoja ja yhteiskunnalliselta kannalta varteenotettavayleisesti kannatettu linjaus, sen työntekijänä on varteenotettava usein, ja niin hän voisi saada noissa tilanteissa laajalti asemaa kuten minä tapaan saada. Tähän tarvittaisiin kai ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html  ja sitä ja koulutuksen mukaista perspektiiviä käyttävät kommunikaatiotaidot, kannattavuusnäkökulma mielekkyyksien kannalta katsomisena http://finnishskills.blogspot.fi/2013/04/rationally-grounded-moral.html , kauniit arvot yms nähtynä hyödyllisinä yhteiskunnan kannalta http://2013paradise.blogspot.fi/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html ja http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html , mistä jälkimmäisen sovellus sosiaalisiin taitoihin tuo joukkoon sopimista, hyväksytyksi tulemista, yhteiskunnan valtavirran kunnioitusta. Tässä uskonto rinnastuisi filosofiaan: liian korkealentoista monelle, oman lähestymistapansa vaativaa, ja keskustelussa eri aiheita, usealla eri tasolla ja lähestymistavalla, joist arkijärkisimmillä oltava ok vakuuttava.

Viisaampi vastaa hienoviritteisemmin

Näin jossakin otsikon "Unless God responds", joka toi mieleeni, että jumalahan on viisaampi ja viisaat huomaavat enemmän, hienoviritteisemmin, eli silloin jumalan vastauskin on hienoviritteinen, eikä siis niin helposti havaittavissa, vaikka olisi kyllä selkvästi olemassaoleva fiksumpien silmissä.

Pakkotilanteista eroon ja parempaan elämään

7.9.2017   Pakkotilanteiden kiertämisestä   http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi/2017/07/pakkotilanteiden-kertamisesta.html
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."
Nämä tuli mieleeni yhdistää tähän linkkiin:
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/03/miten-valitsemme-oman-tiemme.html
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html
ja Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi lainaus:
"* 564.   Mietin tässä, että Espoossa oli helpompaa kuin Helsingissä mutta jotenkin tylsää. Helsingissä oli kivempaa, vinhempaa mutta toisaalta ikävä jöö työn ja opintojen suhteen. Kai olin Helsingissä liian lähellä vanhempieni uomia, joita pitkin olin juotunut kulkemaan ainakin pari vuosikymmentä niin, että ne näkyivät olemuksessani vahvoina, olivat liian tuttu uoma, jolle putosi sen koko matkalta kun joku vain vähän sinne päin mainitsi. Toisaalta oli kouluaikojen nuoren ihmisen oman elämän tukemisen perspektiivi myös käytössä, kun olin pitkälti niillä urilla, joilla koulunkin kävin. Ihmisiä on uskomattoman erilaisia mutta vasta kun muuttaa eri seudulle, minä Savoon. Silloin yksittäinen tokaisu ei ole pakkouoman luoja, koska uomani ovat erilaiset kuin ymprätistön kulttuurin, ja niin saan olla omilla teilläni ja oppia koko ajan uutta. Siksi pakoista eroon halutessaan pitäisi kai muuttaa eri seudulle mieltymystensä perässä eikä järkisyin, jollei järki ole lempijuttusi, mielihyväsi lähde. Mutta sen verran saa järki olla mukana, että seutu olisi hyvä elää ja sinun toiveisiisi sopiva. Paljon väliä tuntuu olevan sillä, että sen pääammattialat olisivat niitä, josita erityisesti pidät, sillä ne luovat seudun näkövinkkelin, sen kulttuurin paikkakuntalaisille luoman paikan maailmassa. Mutta silloinkin olisi hyvä aloittaa jotakin uutta, jotta opit siinä helpommin elämään paikkakuntalaisittain. Lisäksi on varottava rikollisuutta: kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen. " 

Kiinnekohdat, astinkivet

Katselin tässä ohimennen että ev.lut. kirkon sivuilla on kuva vesilasista, johon kaadetaan jäävettä ja pudonnut jääpala läikyttää vettä korkealle lasista, kuin kesän loppua ja koulujen alkua kuvaten. Kuva näyttää otetulta kameralla, joka ottaa monta kuvaa peräkkäin, insinöörimäisesti, kuin almanakan päivät.
Mutta eikö uskonnollisessa yhteydessä olisi toisenlaine kuvan maalaamisesta mallia ottanut kuvanottotapa parempi: Maalausaiheita etsiessään kiinnittää huomiota tunnelmallisiin ja näyttäviin aiheisiin, hetkiin, kunkinilmiön luontoon, sen näkymiseen sen olemuksessa. Noista syntyy kiinnekohtia tekemisiin, joista muotoutuu ajan myötä ikään kuin astinkiviä, joita pitkin kulkea, onnistumisesta onnistumiseen. Silloin jos kuvan olisi ottanut läikähdyksen henkisellä hetkellä, niin jos kamera ottaa heti kuvan ,niin olisiko kuvassa ollut hyvä henki, jotenkin silleen onnistunut kuin mitä lähestymistapaa uskonnolta kaipaa?

Uskonnon tuomien ratkaisujen kommunikoiminen muille

Rukous herkistää havaintokyvyn tunnelmalliseksi maisemaksi, jossa kuljetaan ihmisten toiveiden ja intentioiden suuntaan. Niin se voi tuoda paljon paremman järjen, esim. ajattelukurssini avulla (http://pikakoulu.blogspot.fi). Mutta miten kommunikoida nämä paremman järjen tuomat ratkaisut, kun järki on opittu teitä, joita kaikki eivät osaa tai ehkä haluakaan kulkea? Paremman järjen tuomien ratkaisujen elementit voi käyttää ratkaisujen elementteinä kuten tekstissäni http://ihmispaata.blogspot.fi/2017/05/yleistamisen-taito-ihmisiin-liittyvissa.html sosiaalisista taidoista, ryhmistä yms. Tällöin ei saisi kompastua mainitsemaan ongelmakohtia vaan olisi pysyttäydyttävä niiden ratkaisuissa, joita on etenkin  järkiperusteinen moraali http://finnishskills.blogspot.fi/2013/04/rationally-grounded-moral.html ja taipumus toimia oikein päin perustasolla http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html .