Miksi elämä joskus viettää huonoon suuntaan

11-vuotias japaninpystykorvani on viime vuodet ollut harrastunut lähinnä eläinten parantamisesta ja välillä siinä käy niin, että se itse voi huonommin jonkin aikaa. Olen kirjoittanut paljon ja mm terveistä elämäntavoista ja terveellä tavalla tekemisestä satoja ohjeita, mutta ajan myötä elämäni on näyttänyt ajautuvan kauemmas noissa ohjeissa kannattamastani suunnasta, osin tosin paikkakunnan vaihdon vuoksi. Sanotaan, että monella uskonnollisella ihmisellä, joka on viisas ja auttaa muita, on oma elämä ollut onnetonta. Voiko olla, että jos japaninpystykorva paapoo liikaa, niin siltä ei niin toivota sellaista ja niin se joidenkin toisten puolesta saa vaikka itse vähän sairastua, mihin auttaisi löytää tuo selvästi pienempi toivottu nykyinen määrä auttavaisuutta. Tai että jos kuulostelen, että mitä maailmalla ei terveistä elämäntavoista osata, niin ulkomaalainen ei jaksa lukea niin montaa ohjetta tietenkään, ja niin tilanne on kuin itse nojaisin heihin, ja niin elämäntapani menevät huonommaksi, jos jatkan tuota missiota, mitä ei lisää minulta kaivata. Ja uskonnollisiltakin kaivataan tervehenkistä määrää uskonnollisuutta ja toimivan hyvän tervehenkisen oman elämän kanssa, jotta olisivat useasti viisaampina mallina muille eivätkä jotenkin epäonnistuneita, eli kai sieltäkin osa kaipaa itselleen vähemmän paapovaisuutta tai kuivempaa sosiaalista tyyliä kontakteissa, kai.