Uskonto, viisaus ja höttö

Jos uskonnosta etäämpää muodostaa kuvan, niin huomaa, että sillä on piirteitä, joita yleensä korkeaan taitotasoon liitetään, ennen kaikkea kai herkkä tunnelmatajuinen maisamakatse ja monen viisaan valinnan kannattaminen. Mutta sitten jos on uskonnon kanssa tekemisissä, niin huomaa,että eri ihmisillä on eri ymmärryksen määrä ja että uskonnolla on usein tehtävänä m korjata hankalia ongelmakohtia, mikä meinaa, ettei niiltä kohden meininki ainakaan toisten osapuolten osalta niin korkealle nouse, ja yleensähän kommunikaatiossa joutuu seuramn tasolle, jos haluaa asiapointtien menevän läpi. Sitten on kai niitä, jotka ovat kovin sosiaalisten ympyröidensä myötä olleet uskonnon kanssa tekemisissä, ja heillä on yleensä mielipide, että uskonnolla on kaunis tavoite periaatteessa mutta että käytännön toteutus on epäonnistunut, mätä. (Sen sijaan, että autaisi heit liikaa, päätyen tukemaan pahaa, tarttisi kiinnittää huomiota siihen, mikä on se toimivuuden, viisauden ja sivistyneisyyden aste, ajattelukyvyn määrä, jota he hakevat eikä tukea heidän elämäänsä sen suuremmalle menestykselle, mm heidän lähipiirinsä ym ihmiskontaktiensa ja yhteiskunnan kustannuksella.) Jos kiinnittää huomiota uskontoon siitä vinkkelistä, että mikä on kunkin teon ja linjauksen motivaatio uskonnollisten kannalta, niin huomaa, että uskonnossa on kasa erilaisia motivaatioita, eri ihmisille ja eri tilanteisiin sopivia, sekä kasa eritasoisten taktiikoita noissa vaativissa tehtävissä. On aivan surkean taitotason kohottamista kuten vaikka totaalinen ilmastoa osaamattomuus tai huononäköisen perustaitojen tarkkuus, ja sitten on vakavasti sairaiden parantaminen tosta noin vain ja pahantahtoisten saaminen sopuun kirkon olemassaolon yms kauniin kanssa, mitkä kaikki ovat omiaa alentamaan perustaitotasoa ryhmässä alle tuon herkän tunnelmatajuisen maisemakatseen viisauden. Viisauksia sen sijaan tulee mukaan osin siksi, että uskonnon aihepiirissä niin on tapana, se on uskonnon perusmotivaatioita. Lisäksi on eri taitotasojen osallistumista, mm taitavien vanhusten panos, joka tuppaa ilman uskonnon kontekstia menemään yli hilseen niin, että jää pois, vaikka siitä uskonnon avulla on suuri hyöty muilel ja jonkinlainen lokero vanhuksille ym taitaville itselleen.