Tonttukirjaa lukiessa

Tollanen kirjotelmani   http://eroonmasennuksesta.blogspot.com/2018/09/tonttukirjaa-katseltuani.html

13.10.2018   Ton suomenkielisen kun kirjoitin, niin siinä ei ollut mitään kummaa, paitsi että aihe prakaa kuin ulkomailla olisi sille valtava kysyntä, siis välimuodoille sadun ja teknologisoituneen modernin kaupunkielämän välillä. Mutta sitten kun käänsin tekstin englanniksi, niin jäin siihen jumiin kuin aiheella olisi valtava kysyntä. Kai suomalainen rationaalisessa epäilyssään etsii muita selityksiä jatulee sitten vaalineeksi kaikenlaista hyväätekebvää, mitä sadunomaisenkiehtovuuden tueksi nykymaailmassa kaupungeissa tarvitaan. Voisiko uskonnon ym yli hilseen menevän saroilla olla samantapaista kysyntää suomalaiselle näkökulmalle, esim. ateistien halulle luottaa kaikenlaiseen hienoon, taitavaan, ikiaikaiseen luontoon, henkeviin asioihin jos ne toimivat, vaali ahyviä elinoloja tulevaisuudessa - olla samoilla teillä kuin uskonnon ideaalit ja tukea uskontoa silloin kuin huomaa uskonnon jotakin arvokasta tuovan.
http://curingguesses.blogspot.com/2018/10/gnomes-link.html


16.10.2018   Kun kerran jäin tonttuaiheeseenjumiin, niin kirjoitin yksin tein myös enkeleistä ja paholaisista ja siirsin nuo jälkimmäiset yhdessä tonttutekstin kopion kanssa erilliseksi blogiksi http://talefigures.blogspot.com .

7. kesäkuuta 2019   Englanninkielinen tonttuaiheinen kirjoitukseni http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html on nyt jo kamalan pitkä, olikohan 25 näytöllistä. Mutta on siinä kanssa kamalan monta taito-ohjelinkkiä, jos haluaa taitoja tonttuharrastuksensa tueksi vaikkapa joulun alla. Mutta nyt ei enää tunnu aihe prakaavan: on tuossa mahdollisuus elää tonttumaista elämää, esim. osan ajasta. Olen aiemmin kirjoittanut Haaveammattiin-blogia http://nopeaoppisuus.blogspot.com , missä on se, että jos haaveina olevat meilielämänalansa mieltää tonttumaiseksi harrastamiseksi, niin kai se on tonttuilua ympäri vuoden sitten jossain mielessä. Savonlinna on kanssa maaseutukaupunki, joten elämänmeno on jonkin verran tonttumaista.

12.6.2019   Teksti lienee siis valmis ja kai tekisi kenties mahdolliseksi elää tontun tapaan kokoaikaisestikin ihan nykymaailmassa, luulisin.

Uskonnollisten ihmisten lastenkasvatuksesta ym ihmissuhteista

Mietin tuote, että jääköhän uskonnollisen ihmisen lapselta hämäräksi, mitä tehdään ja miksi juuri niin olisi hyvä, kannatettavaa. Usein sellaisissa ovat taitamattomammalta kannattavudet jääneet miettimättä.
Kannattavuudet on hyvä laskea periaatteella terve versus rikkinäinen, jota voi soveltaa myös rakennettuun. Ideaalisen terve on tunteiden ja sivistyksen mukainen. Myös isoihin kokonaisuuksiin sovelletaans iis samaa. http://2013paradise.blogspot.com/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html ja http://healthilymoral.blogspot.com/2011/08/world-is-of-love.html .

Kenellä asemaa mihin

Asema on usein hassu juttu: sitä tuntuu olevan enitern niillä, joille sitä ei kuulu, kai siksi, että luulevat muiden ansaitun aseman olevan henkilökohtaista päätäntävaltaa ja niin yrittävät kaapata itselleenkin mahdollisimman paljon henkilökohtaista päätäntävasltaa. Toinen syy on se, että taitoerot ja vastuuntuntoisuuserot ihmisten välillä ovat kamalan suuria: toinen voi saada suuria aikaan ammattitaitoisella työllään ja olla niin vaikuttamassa maailmaan, mutta ihan vain työtehtävänään, kun taas toinen ei usko niin suuria taitoja olevan kellään, ja niin tuo heikompitaitoinen romuttaa kaiken toisen aseman, että ei hän varmaankaan osaa ja etteiotuo tai tuo voi pitää paikkaansa, koska kertovat siirista taidoista. Se ei kuitrenkaan yleensä vähennä taitavamman vastuuta, ja niin kaikki taitavamman henkilökohtaiseen elämään tarkoitettu vapaus kuluukin jonkin työmäisen tehtävän täyttämiseen ja oma liikkumatila jää minimaaliseksi ihan vain siksi, että työ vaati enemmän taitoja ja toiset eivät halunmeet olla reilujas taitavia kohtaan.

Uskonnolla on aitoa toimivuutta, mikä on eri juttu kuin näyttelijän vakuuttelut

Uskonnolla on aitoa toimivuutta, mikä on eri juttu kuin näyttelijän vakuuttelut

Joskus olen törmännyt sellaiseen hämmästyttävään ilmiöön, että joku matkii uskonnollisen, esim. virren tai papin olemuksen, piirteitä ja tuntuu v'ittävän, että niillä kuuluisi olla sama teho ja sama asema kuin uskonnolla, vaikkeivät he itse ole uskonnon alan ihmisiä. He kai olettavat, että virret ovat vain positiivisdta ajattelua, että kun käyttää samaa tyyliä ja uskottelee sen toimivan hyvin, niin se mukamas toimsikin saman verran kuin uskonto. Tai ettöä heidän oma tavallinen ei-uskonnollinen osaamisensa riittäisi hyvin korvaamana uskonnon. Mutta eihän se niin ole. Uskonto auttaa ainakin osaa ihmisistä ainakin osassa asioita ja elämäntilanteita, ja niin sillä on oman vaikutuksensa ja vaikutusmenetelmänsä mukainen ulkonäkö, tyyli, esim. elävöittävä, mikä on parantava piirre ja synnyttää siis parantavan vaikutuksen, mitä elävöittävän ulkonäkö kuvastelee myös siltä osin, että hän näyttää elävöittäessään hyväätekevältä. Rki elävöittävyyttä ja kai montaa muuta uskonnon piirrettä voi oppia myös muilta elämäna,loilat, mutta niiden näytteleminen ei tuo efektiä vaan on oltava oikeasti elävöittävä, tajuttava jotakin edes elävöittävyyden hyväätekevyydestä, esim. siksi, että matkii siinä muita tai yleistä käytäntöä. Toki voi luulla, että joku näytteleväinen tuo uskonnon vaikutuksen, ja siksi luottaa häneen tuossa, mutta jollei se kerran tuo esim. tuota elävöittävyyttä, mikä parantaa tauteja ja elämän sujuvuutta yhteisössä, niin silloin vaikeassa elämäntilanteessa, jossa uskontoon yleensä käännytään, koska se voi auttaa siinä, missä muut eivät osaa, niin silloin tuo näytteleminen ei auta vaan tekee mieli listiä moiset herkkäuskoisten hyväksikäyttäjät. Joskus toki käy niin, että jokin kulttyuuri on niin kaukana omastamme, esim. ilmastoolisesti  ja taidoiltaan sekä arvoiltaan, ettei suomalainen kommunikoidu, ja silloin jokin suomalaisuuden suunnalta kenties sopii edustamaan jotakin suomalaisuuden suunnalla olevaa noille, joille itse suomalaisuus on niin etäinen. Ja vastaavasti siis uskonnon suhteen esim. filosofia, moraali, elämänfilosofia tms. Mutta tietenkin ihan eri asia pitäisi nimetä tuoksi eri asiaksi eikä uskonnoksi."

Minkä puolesta rukoillaan ja yhteiskunnallinen hyväätekevyys

Lainasin Savonlinnan kirjastosta kirjan Namaste, jota siellä selasin ja se tuntui käsittelevän kristinuskoa, kenties papin tehtävää buddhalaisuuden piirteiden varjolla. Mutta jo noin äkkiseltään vilkaistuna se herätti monia ajatuksia.
Siinä mm jonkin ohjelistan loppupuolella kehotettiin rukoilemaan sukulaisten ja perheenjösenten puolesta, että nämä löytäisivät kosketuksen uskonnollisuuteen tms. Mutta sehän tuo heille voimia tsekkaamatta, mihin he ne käyttävät. He luulevat sinun jo huolehtineen, että he käyttävät uudet voimansa sinun kannalta hyvin, ja niin he eivät itse sitä enää huolella huolehdi, ja niin sinulle käy huonosti, sillä juuri lähipiirin kanssa tulee ristiriitoja järjestelykysyksissä: he haluavat tai tarvitsevat jotakin ja tekevät sen vuoksi jonkin järjestelyn, missä sinä lähiympäristössä olevana satut tielle, kolhituksi, joskus pahoinkin, ja he taas ovat tehneet järjestelyn järkensä tai olosuhteiden mukaan sen, mitä osaavat, ja niin he ovat tavallista joustamattomampia juuri noissa lähiympäristönkolhaisujen välttämisissä. Sen sijaan pitäisi rukoilla, että he noudattaisiavat "Elä ja anna toisten elää"-ohjetta (http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html) koko ajan kaikin puolin, niin se liennyttäisi ongelmat pois kuin niitä ei olisikaan. Jos he sinun tuttuinasi saavat kurkistuksen sinuntyyppiseesi uskonnollisuuteen, niin he samalla ymmärtävät sinun tapaasi olla siinämoraalinen, ovat ikään kuin siivelläsi molemmissa, ja sittenm kun menevät kaueemas, niin nuo usein tippuvat pois muiden kohtaamisten myötä, mutta homma toimii. Sen sijaan jos rukoilet heidän uskonnollisuutensa puolesta, niin he löytävät kai uskonnon kauempana sinun vaikutuksestani, esim. jonkun muun seurassa, ja niin he eivät varo satuttamasta, kolhimasta sinua sillä, vaan luulevat,että juuri tuo toinen näkemyksineen on se erityisesti vaalittava tuossa aihepiirissä, ja niin homma toimii moraalittomasti, kolhien, ja pysyy vuosia tuolla tolalla.
Buddhalaisuus antaa olennaisesti käytöstapaohjeen sekä taitoja sen mukaan, miten hyvin buddhalaisia taito- ym ohjeita on noudattanut. Siksi buddhalaisen on hyvö toivoa toisen löytävän uskonnollisuuden, mutta pelkkä kristinusko ilman hyvin toimivaa moraalia ei ole vastaavaan toiveeseen sopiva.
Kirja toi myös mieleen uskonnollisen ihmisen, laulun tms komentelevuuden, mutta komentelevuus on usein vääörinmerkki: oikeat asiat ansaitsevat asemansa ilman komentelua, ihan luonnostaan, kun taas väärän yksilön epäviisas vaikutus saa useinkomentelun muodon, etenkin, jos se on erityisen vahngollinen esim. sivuvaikutuksiltaan, mm näkökulmansa kapeuden tuomilta haitoilta muulle elämälle ja yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle.
Jos tuetaan vähän ketä vain uskonnollisuudessa ylipäätään, niin uskonto ei aina nosta tasoa vaan voi nostaa vääriä ihmisiäö korkeisiin asemiin, jolloin kokonaisuuden taso ei nouse uskonnosta vaan jää kulttuurin oman viisauden tasalle: sen sentään vääräkin ihminen usein myöntää, että sen verran pitäisi saada oikein, rakentavasti, muidenkiun elämissä.

Ruokakeskeisyys ja voimien saaminen tosissaan yrittämiseen

En nyt ortodoksipapeista tiedä niin laajalti, mutta minusta he ovat usein vaikuttaneet ruokakeskeisesti eläviltä, jonkinlaista huomiota vatsassaan pitäviltä ja vastuuntuntpoisen tapaan tosissaan tekeviltä. Noista ruokaan liittyvistä tavoiusta minulla on se vaikutelma, että jos yrittää ihan tosissaan ja on ainakin aika taitava, niin tutut eivät osaa täsmälleen samoja juttuja samala tavalla tehdä eivätkä usein ole harrastuneet samoista asioista ja lähestymistavoistam ainakaan yhtä aikaa, ja niin jos haluaa olla tosissaan, niin täytyy jotenkin nousta omille jaloilleen, oman ymmärryksen varaan noissa suhteissa, missä ei saa tukea muilta tai jopa haittaavat, ja niin ylimääräinen ruoka-annos auttaa siihen, minkä huomio vatsassa tuo juuri sillä hetkellä, kun ajatusponnistukseen tms ymmärryksen ja taidon juttuihin sitä kaipaa, jos siis on syönyt aika runsaasti ja on huomio vatsassa vähän kuin vesiletku, josta imeä, milloin mistäkin kohden vatsasta.
Tuo on kai juuri parhaimpaansa yltämisessä, kun ympäristö ja ympäristöolot eivät sitä tue vaan osa saattaa olla ihan vääränlaista parhaimpansa yrittämiseen ja osa taitamatonta, pulassa, voimia nielevää niin kuin olettaisi papin seuraan pulassa olijoiden auttaineen hakeutuvan. Heiltä esim. voi puuttua oikeanlainen käsitys taidoista, hakisivat niitä insinöörimäisten idioottien suunnalta eikä sieltä, mitkä asiat tukevat korkeatrasoisia taitoja. Lisäksi oman elämän hetki voi olla huono, esim. päivän joku hetki vain tai aika jolloin on itse pulassa ja siksi tulee rukoilleeksi riittävästi ylmmälle taitotasolle sitä kautta yltääkseen, toki muiden taitojensa ja taitokäsityksensä tukemana. Ja kai ongelmat usein vaativat, että pulassaoloijat yrittävät parhaansa, siis rukoilevat paljon, ja siksi ratkaisujenkin pitäisi olla paljon rukoilemisen vinkkelistä aika monien rTKAIsujen siis.

7.6.2018   Tavallinen suomalainen ratkaisu energianhukkaan ovat terveet elämäntavat, sen uoman löytäminen,millä muutkin ne oppivat, ja niin oma esimerkki kantaa muutkin samalle tielle, kenet mitenkin, jos vain itsellä on aito motivaatio ko tekemiseen ja se välityy muillekin. http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/03/terveet-elamantavat.html katso etenkin kohta 192. Kalevalan Joukahaisesta. Saman blogin alun ohjeet "Elä ja anna toisten elää" sekä luonnollisesta tavasta ajatella kannattavuusperusteista moraalia olisivat varmaankin myös hyödylliset. Moraalista muuten olen kirjoittanut blogissani http://healthilymoral.blogspot.fi .

Synti, synnittömyys ja ymmärrys

Kirkon sivulla oli lainaus:
"Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta."

Kommentti:   Jos ihmisen perusluonto on alkuperäiseen luonnonparatiisiin, täydelliseen maailmaan sovittautunut, niin se siis on ihmisen perustoimintaperiaate, johon kaikki ihmisen toiminta persutuu, tosin on vain sen sirpaleita ja maailmankuva voi joissakin kohden olla virheellinen, mikä johtaa harhaan ja usein tekee tehottomaksi noilta osin. Jos siis tunnistaisi oikein tuon, miten pitkäölle nuo sirpaleet kulloinkin kantavat oikein ja millainen tuo luontevin perusuoma on, niin kaikki tuntisivat sen motivoiduimmaksi, jollei se sitten käy heiltä ylitse ymmärryksen. Toisaalta juuri noilla oikeilla uomin olisi ymmärrys ja muukin kapasiteetti parhaimmillaan ja teot toimivimmat, eli siellä kantaisi ymmärrysparhaiten ja isoimmat aikaansaannokset saisi.
Luulen, että tästä puuttuu ihmisillä nykyisin lähinnä aihepiirin taju: jos olen kiinnostunut tuosta aihepiiristä, niin miksi sotken tätä toisten aihepiiriä, johon kenties kasvatukseni tuomien taitojen myötä jouduin, sen sijaan, että vaihtaisin alaa haaveideni mukaiseksi.