Paasto ja soiva elämänkokemus

En ole tavannut paastota ja aiemmin en syönytkään niinpaljoa, mutta joku tuttuni sanoi joskus aikanaan, että ruokakeskeiselle tekee hyvää hiukan paastota, niin löytää muut elämän puolet, muiden elämänalueiden tuomat voimat, soivat tunnelmallisen elämänkokemuksen, niiden vireet, joiden mukaan kun jos lähtee, niin voi hyvin paljon vähemmällä mutta terveellisellä ruualla, muttei ihan ruuatta eikä epäterveellisellä vitamiinittomalla ruualla. Tuon soivuuden mukaan lähteminen on rytmitys- ja jäsennystapakysymys, spontaanin ja järkiohjatun tekemisentavan yhdistelmä: annetaan tilaa tietylle tekemiselle, tehdään se hyvällä soivalla tavalla, joka viisastuttaa myös muuten ja tekee virkeämmäksi, tuo voimia.

22.2.2018   Arkijärkeni sanoo, että jos tarttee paastota, niin paasto kuuluu kevään lämpeneviin säihin, kun vanhasta läskistä ja liian raskaista ruokailutottumuksista olisi päästävä eroon ja vaihdettava tuoreisiin hedelmiin yms terveelliseen ruokaan. Eli jos vielä on joinakin päivinä pakkkasta paljon, niin silloin kumminkin kuuluu syödä vielä tuhdisti, sanoo vuiodenaikojen osaamiseni.

Vuodenaikakirjoituksestani:
"Kun helmikuun pakkasten jälkeen koittavat lämpimämmät säät ja aurinko paistaa alkaen sulattaa lunta, tulee siitä useimmille parempimieli ja jotenkin elävöittävä olo, jolloin tarvitsee ruokaakin talven raskaan ruuan sijasta vain tavallista tai ainakin hiukan kevyempää ja paljon hedelmiä, vihanneksia yms. Keväästä tulee jotenkin elävöitynyt olo ja syömiset on hyvä sovittaa sentapaista oloa vaalimaan, niin voi hyvin."

"Keväällä jos on tokkurainen tai ankea niin kuin pakotettuna tai "Iik ääk äiti en mä jaksa" vaikket ole enää lapsi, niin olet liiaksi talviuomillasi, talven tapaan lämptaloudesta huolehtinut, ja hiukan viileää ilmaa, esim. ikkunasta tai nostamalla hattu ylemmäs ja takkia vähän auki tai viileämmät vaatteet, avaa olon paremmaksi, pääset heti taas elämään mukaan ja viileämpänä voit vaihtaa reippaaseen keväiseen menoon talven tallustelun ja teekuppi kädessä istuskelun huonojen tottumusten sijasta."¨

"Hermostunut olo kevättalvella tai keväällä liittyy siihen, kun ajattelee, että hei kevät on jo täällä, mutta ajattelee sen liian rehevösti kuin nurmikko, lämpö, lehdet puissa, linnunlaulu jne, vaikka mitään sellaista ei todellakaan vielä ole, ei ole mihin nojata, ei rehevyyttä, ei kesää. Osan aikaa on vielä pakkasta. Se, mihin pitäisi nojata, on kevään elävöittävyys, kevään tuntu ilmassa, elinvoimaistuminen ja vauhdikkuus, lisääntyvät elämänmahdollisuudet ja kevään merkit, ne mitä jo on- etenkin luonnossa, vaikkapa tienvarren pusikossa. Lämpötilat vaihtelevat, joten pukeutumista on tarpeen muutella myös, sillä väliin paistaa aurinko ja on tyyntä, talveen tottuneelle lämmintä, mutta viileämmissä vaatteissa tulee vilu ja hermostus: enkö osaa lämpimänä pysymistä?"

"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

5.3.2019   Keväällä haasteen lämmönsäätelylle ja sitä kautta ruuan määrän arvioimiselle tuovat vaihtelevat säät: auringonpaisteella on selvästi lämmintä ja sitten kun menee pilveen tai kävelee varjoon, niin selvästi viileämpää, ero kai kuin 15 asteen ero lämpötilassa. Ja sitten kun välistä on kylmemmät säät, niin ainakin 10 astetta kylmempää ja se on jo 25 asteen ero siinä, mihin on säätynyt, ja siksi vaikea ottaa huomioon ja tarttee tuhdimman ruuan, lämpimämmät vaatteet kuin pilviselläkään säällä ja liikkumisessa ja lämpötaloudessa myös sään mukaisen eron.
Mutta keväällä olisi hyvä syödä jotenkin elävöittävästi ja ravintoaineita saaden, ei pakkasen tapaan tuhdisti, paitsi jonkin verran pakkastakin varten kylmemmillä säillä. Siksi kevät olisi kai hyvää aikaaetsiä sopivaa ruokavaliota ja sen säiden mukaisia vaihteluja perusruuan ympärillä mehuun tai tuhdimpaan päin. Keväällä kai yksi sää on varsin lyhyen aikaa, kun se jo pitää ottaa huomioon kuin päivän säänä, esim. kun aurinko menee pilveen ja on taas viileämpää, kirpeyden tuntu ilmassa ja samalla raikas.

7.3.2019   "Äkkiä (vain 5min), helposti ja mukavasti laihtumisesta

Jos tunteenomainen ihannepainosi on hoikempi kuin nykyinen painosi.
Ja jos vuodenaika on sellainen, että ruokaa kuluu aika paljon.
Muttet kumminkaan tarvitse edes kaikkia nykyisiä läskejäsi pakkasen varalta tms.

Niin silloin kai voisit laihtua nopeasti jonkin verran, esim. viidessä minuutissa ja sitten olisi jo laihdutuskuurisi ohitse siltä erää.
Ja olo siinä olisi vähän kuin rasvaista ateriaa tai leivonnaista syödessä.

Eli voit kiinnittää huomiosi tunteenomaiseen ihannepainoosi,
jonka tarvitsee olla rehellisesti arvbioitu,todellinen tavoitteesi.
Ja siitä sitten ottaa sen mukaisen kropan identiteetiksesi, siis hiukan pienemmän kehon, oman luonteenlaatusi mukaisen muotoisen ja kokoisen.
Tästä ylitse jäävät läskit, etenkin hankalalta tuntuvat voi antaa liueta pois, tulla mahalaukun tienoille rasvaisenruuan tapaisena vaikutuksena, jokakorvaa jonkin lähiajan aterian rasvaa muttei muita sen ravintoaineita.
Siis terveelliset ateriat tarvitaan edelleen.

En tiedä, miten hyvin tällä laihtuu, mutta vaikuttaisi siltä, että ainakin jonkun verran, jos identiteetiksi jää tuo hoikempi, tyytyväisempiminäkuva.
Jotenkin olettaisi, että ihmisluonnossa olisi jokin tämäntapainen luonnollinen painonsäätelykeino."

16.3.2019   "Kevättalvella, kun on paljon lämpimämpää kuin vähää aiemmin ja vielä hanget, on moni kylläinen kuin juuri täyden aterian syönyt, vaikkei olisi vähään aikaan syönyt mitään. Silloin voi tulla hankala olo, jos menee sellaisena hetkenä syömään ihan vain siksi, että on tottunut tekemään niin."
http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

19. maaliskuuat 2019
"

Yritys kuvata 5 min laihdutusta sävelin

1. emotional ideal weight, 2. extra fat, 3. melt away, and 4. (two last notes) come as bakery like feeling to near the stomach
http://learntalents.blogspot.com/2019/03/getting-thinner-quick-5-min-easily-and.html
"

23.4.2019   Niin ikään tuosta vuodenaikakirjoituksestani:
"En ole tavannut paastota keväällä, kun se tuppaa romahduttamaan meiningin, mutta kylläkin keventää ruokavaliota ja lisätä hedelmien yms määrää ja ennen kaikkea säätää elämistä vaihtuvien säiden ym olojen mukaan. Mutta pääsiäisenä on kai kiirastorstai (vai mikä päivä se olikaan), kun on tapana kaikkien paastota edes vähän, ja siinä kai hyvä yritys on tärkeämpi kuin koko päivän kituuttaminen. Positiivisten asioiden (esim. musiikki, terveet luonnolliset elämäntavat ja uskonnon hyväätekevä vaikutus) merkeissä (ja ongelmat kivoin tavoin ratkoen) tarvitsee vähemmän ruokaa ja voi viivyttää jotakin ateriaa vaikkapa puoli tuntia tai tunnin pari, jollei kokonaan aio jättää sitä väliin. Sillä tavoin voi esim. syödä aamupäivällä kevyemmin, jos siis on positiivisissa merkeissä, ja iltapäivällä tai alkuillasta viivyttää jotakin ateriaa, jonka kumminkin sitten syö hyvin yritettyään. Sinä päivänä ei kai oikein sovi käydäruokakaupassa tavalliseen tapaan, vaan siinä on jokin ongelma."

10.3.2023   En ole tänäkään vuonna paastonnut mutta joinakin päivinä ruokaa kuluu vähemmän. 

Jos yrittää kasvisruualla elellä, niin kauniiden tunteidenmukaisten aiheiden kanssa tekemusissä ollessa luonnostaan söisi porkkanaraastetta ym tuoretta, jolloin esim aiemmin syöty papupata tuntuisi täyttävämpänä. 

Keväällä jos on lämpimästi niin kuin olisi kovempi pakkanen, niin kevään merkit, linnunlaulu, kevään tuntu tuntuu kauniimpana, onnitsekin jaksavaisempi, jos siis muuten olisi rankkaa. 

Hyvä on hyödyllinen johonkin ikiaikaisten terveiden elämäntapojen osasten hyvänä pitämään ja siksi paras valinta, soi ja kantaa elämän hyvin. 

Nyt kun on vielä pakkasta mutta alkaa olla kevättä, lintuihin liittyviä keväisiä lauluja tuntuvat olevan Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö, ja On neidolla punapaula. 

16.4.2023   Itselläni ei ole kokemusta paastosta, mutta kun paasto on loppu, niin sopivia ruokia ovat kai pääsiäisruuat. Nälässä olleelle kai pasha ja mämmi ovat sopivaa aloitusruokaa. Niitä syödään ensin kai ihan vähän, jollei ole tottunut syömään, esim otetaan pashaa pikkulusikkaan ja nuolaistaan sitä. Sitten parin minuutin päästä vai milloin tuntuu mahdolliselta, voi nuolaista uudelleen enemmän, ja nikn vähä vähältä aloittaen mutta annoksia kasvattaen tottua syömiseen. Tavallista ruokaa voi kai sen jälkeen syödä ensin vähän esim pari haarukallista. Näitä ruokia on kai ainakin uuniliha, sen liemi, uunissa haudutetut vihannekset ja onkohan riisi tai perunamuussi. Arvaisin, että myös voisi käydä perunasoselaatikko tai mannapuuro. Ruokien pitäisi kai olla lämmitettyjä muttei enää kuumia vaan ehkä haalean ja lämpimän väliltä. Arvaisin, että porkkana voisi käydä. 

Pehmytpäinen vai koulumainen

Tuli tässä mieleeni, kun olen tuskastellut perättömiä laskuja, kun uusi vuokranantaja on jotenkin huono, kuin olisi sek tottumaton tehtäväänsä että pehmytpäinen. On kai niin, että moni ulkomaalainen kouluja käymätön tai sitten ihan työelämän ulkopuolelta tuleva haluaisi kokeilla kynsiään laskutuksessa, mutta se vaatii koulumaista rutinoituneestui järjestyksessä kohta kohdalta hyvällä työlaadulla asioiden läpikäymistä ihan työtehtävien tapaan, ei näkemyksellisesti tai kiinnekohtien varassa kuten omina päin haaveileva, uutta yrittävä, joka ei tee työkirjan harjoituksia huolella järjestyksessä,lunttaamatta, muuta pohtimatta, muuta haaveilematta kuin työn hyvää laatua vain käytännössä toimivalla tavalla.
Minulla on vaikutelma, että uskonnolliset ihmiset muita useammin törmäävät tällaisiin ongelmiin. Se ehkä johtuu siitä, että uskonnollisten sanotaan olevan taitavia ja huonopäiset, pehmytpäiset etenkin tuumivat mallia ottamalla ja itse tekemällä oppivansa, mutteivät oikein ymmärrä, että heillä olisi koulumainen tai koulutuksen taidot opeteltavina, niiden rutiinit, joita oppii parhaiten työssä käyviltä tavallisen tasoisilta, jossain määrin tai paljonkin koulumaisen tyylisiltä tai sitten koululaisilta ja opiskelijoilta, jotka huolehtivat opintonsa ok. Näkemyksellisyys, jota oppii uskonnollisilta, taiteita harrastavilta ja ylipäätään erityisen taitavina pidetyiltä, edellyttää, että koulumainen taso osataan hyvin, jopa erinomaisesti ja huolehditaan koko ajan kaikessa kaikin puolin,ja rutinoituneesti niin, ei sitä voi vasta samalla opetella kun näkemyksellä mässäilee. Koulumaisen ajattelun pääoiirteissään, muttei rutiinia, oppii ajattelukurssistano blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi .

Ongelmanratkaisumenetelmä

Kun olen ollut harrastunut uskonnollisuudesta, niin olen oppinut hyvin toimivan ongelmanratkaisumenetelmän, joka on jotakin samantapaista kuin kirjoituksessani Hahmotustavoista http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/11/hahmotustavoista.html sekä se, miten oppii katselemaan viisaammalla tavalla, kun yrittää maalatessa hahmottaa sen,miten puiden oksien tunnelmat opettavat elämänviisautta.


Tässä tuon linkin teksti:
"

Hahmotustavoista

Tämä on olennaista mutta vaatii taitoa ja kokemusta sekä elämänviisautta.

"Hei Olen Helsingistä kotoisin ja olen nyt asunut muutaman vuoden Savonlinnassa, jonka valtteina ovat mm. oopperajuhlat, Retretti, luonto ja taidekäsityöt sekä lähistöllä sijaitseva ortodoksinen Valamon luostari. Sen, mitä olen näistä ja ajattelun taidosta oppinut, opettaa, että niin ajattelussa kuin käsitöissä, elämänviisaudessa, ongelmanratkaisussa kuin muussakin on paljon väliä, minkälaisista klimpeistä ajattelu ja muu tekeminen koostuu. Jos hahmotamme jotakin ja sitten hukkaamme idean, päädymme huonompaan lopputulokseen, mutta jos pidämme mukana kaikki onnistuneet havainnot, myös, tunteet ja vaikutelmat, niin päädymme parhaimpaan taitotasollamme mahdolliseen lopputulokseen. Jos teen jotakin onnistunutta, siitä helposti tulee malli tuleville tekemisilleni, vaikken olisi sitä sillä mielellä malliksi kelpaavasti tehnyt. Siksi on hyvä tehdä koko ajan hyvällä tekemisentavalla, sellaisella, joka sopii muihinkin tekemisiin ja on siis mm. elämänviisas ja tunteva. Tästä syystä ajattelussa ja tekemisessä käytettävien kimpaleiden tulisi olla eheitä kokonaisuuksia, koko viisaudellani ja koko elämänviisaudellani valittuja malliksi kelpaavia vaikka mihin ja sellaisia, että niissä on käytetty hyvää tekemisentapaa, joka näkyy tekemisen jäljessä. Tällä tavoin vanhuksen elämänviisaus ja taide sekä luontokohteiden tunteita koskettava kiehtova ulkonäkö ovat malliesimerkkejä hyvistä tekemisentavoista ja hyvistä valinnoista."

Tähän tapaan myös kädentaidot, energiavajetta potevalle hyvän ruuan tuoma hyvä mieli ja lomailu auttavat tavoittamaan parempaa laatua. Tunneviisaus on tärkeää. Samoin kokonaiskuvasta aloittaminen, joka setvii suureen maailmaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat törmäyksittä helposti.
Elämänviisautta oppii terveista luonnollisista elämäntavaoista, etenkin luonnosta, urheilusta (Tee haku: "liikkumistapaohje"!) ja tunteidenmukaisuudesta sekä elämänviisautta opettavia kirjoja lukemalla ja sulattelemalla, esim. mietelmä vuoden joka päivälle tms, mutten nyt sitten tiedä, montako kymmentä vuotta nuo lukijaltaan ikää ja kokemusta vaativat. Tämä blogimerkintä ylipäätään liittyy juuri kokemuksen ja taidoissa harjaantumisen myötä kasvavaan näkemykseen ja on siksi koululaisille tulevaisuuden kehittymissuunta eikä kokonaisuudessaan jo koulussa opisttava juttu, luulen."

Kun keinot eivät riitä

Katselin tässä historiankirjassa, kun oli kuva iispasta ja Lallista, joka tappoi piispan, niin olivat tavallaan aika samannäköiset ja piispa tuntui kihisevän suutumuksesta siten kuin lapsena minäkin, kun taitavampana olin huolehtinut kaiken mutta sitten joku osaamaton pahantekoon taipuvainen hyppi nenille. Kun on vahvasti allekirjoitetulla yhteiseksi hyväksi olevalla asialla ja keinot eivät riitä, vaikka nenille hyppivät ovat harjaantumisluokkalaisen tapaan heikompitasoisia, niin joillekin tulee siinä keinoksi murha, kai kommunikaatiokatkon vuoksi, ja rasittavuuden vuoksi. Ja niin kun olenollut harrastunut uskonnosta, niin on vaikuttantu siltä, että ympäristössä on sekä murhia että jotenkin palleroisen oloista eikä oikein mietnkään ota selvää, että kuka on millainenkin ja mikä soppa tää oikein on. Mutta itselläni ei ole juuri koskaan, hetkellisestikään murhaamisen halua, ja arvelen sen johtuvan siitä, että minulla on hyvä asema objektiivisen ajattelun saralla, mikä tuo sen, että jos kommunikaatioyhteystoimii, niin saatan saada asemaa juuri kyseenalaistavien silmissä, sillä he ovat usein järkeä kuuntelevia, ja niin minulla on taas laaja asema jossakin, missä ei tuntunut olevan asemaa ollenkaan Mutta tuo on kai piirre, jota tällaisia tilanteita kohtaavilla usein on: hyvä objektiivisen ajattelun kyky, kommunikaatiotaitoja ja yhteiskunnalliselta kannalta varteenotettavayleisesti kannatettu linjaus, sen työntekijänä on varteenotettava usein, ja niin hän voisi saada noissa tilanteissa laajalti asemaa kuten minä tapaan saada. Tähän tarvittaisiin kai ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html  ja sitä ja koulutuksen mukaista perspektiiviä käyttävät kommunikaatiotaidot, kannattavuusnäkökulma mielekkyyksien kannalta katsomisena http://finnishskills.blogspot.fi/2013/04/rationally-grounded-moral.html , kauniit arvot yms nähtynä hyödyllisinä yhteiskunnan kannalta http://2013paradise.blogspot.fi/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html ja http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html , mistä jälkimmäisen sovellus sosiaalisiin taitoihin tuo joukkoon sopimista, hyväksytyksi tulemista, yhteiskunnan valtavirran kunnioitusta. Tässä uskonto rinnastuisi filosofiaan: liian korkealentoista monelle, oman lähestymistapansa vaativaa, ja keskustelussa eri aiheita, usealla eri tasolla ja lähestymistavalla, joist arkijärkisimmillä oltava ok vakuuttava.

Viisaampi vastaa hienoviritteisemmin

Näin jossakin otsikon "Unless God responds", joka toi mieleeni, että jumalahan on viisaampi ja viisaat huomaavat enemmän, hienoviritteisemmin, eli silloin jumalan vastauskin on hienoviritteinen, eikä siis niin helposti havaittavissa, vaikka olisi kyllä selkvästi olemassaoleva fiksumpien silmissä.

Pakkotilanteista eroon ja parempaan elämään

7.9.2017   Pakkotilanteiden kiertämisestä   http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi/2017/07/pakkotilanteiden-kertamisesta.html
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."
Nämä tuli mieleeni yhdistää tähän linkkiin:
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/03/miten-valitsemme-oman-tiemme.html
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html
ja Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi lainaus:
"* 564.   Mietin tässä, että Espoossa oli helpompaa kuin Helsingissä mutta jotenkin tylsää. Helsingissä oli kivempaa, vinhempaa mutta toisaalta ikävä jöö työn ja opintojen suhteen. Kai olin Helsingissä liian lähellä vanhempieni uomia, joita pitkin olin juotunut kulkemaan ainakin pari vuosikymmentä niin, että ne näkyivät olemuksessani vahvoina, olivat liian tuttu uoma, jolle putosi sen koko matkalta kun joku vain vähän sinne päin mainitsi. Toisaalta oli kouluaikojen nuoren ihmisen oman elämän tukemisen perspektiivi myös käytössä, kun olin pitkälti niillä urilla, joilla koulunkin kävin. Ihmisiä on uskomattoman erilaisia mutta vasta kun muuttaa eri seudulle, minä Savoon. Silloin yksittäinen tokaisu ei ole pakkouoman luoja, koska uomani ovat erilaiset kuin ymprätistön kulttuurin, ja niin saan olla omilla teilläni ja oppia koko ajan uutta. Siksi pakoista eroon halutessaan pitäisi kai muuttaa eri seudulle mieltymystensä perässä eikä järkisyin, jollei järki ole lempijuttusi, mielihyväsi lähde. Mutta sen verran saa järki olla mukana, että seutu olisi hyvä elää ja sinun toiveisiisi sopiva. Paljon väliä tuntuu olevan sillä, että sen pääammattialat olisivat niitä, josita erityisesti pidät, sillä ne luovat seudun näkövinkkelin, sen kulttuurin paikkakuntalaisille luoman paikan maailmassa. Mutta silloinkin olisi hyvä aloittaa jotakin uutta, jotta opit siinä helpommin elämään paikkakuntalaisittain. Lisäksi on varottava rikollisuutta: kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen. " 

Kiinnekohdat, astinkivet

Katselin tässä ohimennen että ev.lut. kirkon sivuilla on kuva vesilasista, johon kaadetaan jäävettä ja pudonnut jääpala läikyttää vettä korkealle lasista, kuin kesän loppua ja koulujen alkua kuvaten. Kuva näyttää otetulta kameralla, joka ottaa monta kuvaa peräkkäin, insinöörimäisesti, kuin almanakan päivät.
Mutta eikö uskonnollisessa yhteydessä olisi toisenlaine kuvan maalaamisesta mallia ottanut kuvanottotapa parempi: Maalausaiheita etsiessään kiinnittää huomiota tunnelmallisiin ja näyttäviin aiheisiin, hetkiin, kunkinilmiön luontoon, sen näkymiseen sen olemuksessa. Noista syntyy kiinnekohtia tekemisiin, joista muotoutuu ajan myötä ikään kuin astinkiviä, joita pitkin kulkea, onnistumisesta onnistumiseen. Silloin jos kuvan olisi ottanut läikähdyksen henkisellä hetkellä, niin jos kamera ottaa heti kuvan ,niin olisiko kuvassa ollut hyvä henki, jotenkin silleen onnistunut kuin mitä lähestymistapaa uskonnolta kaipaa?