Tuli mieleeni, että ihan selvän riistomeiningin, "hähää tästä saadaankin ja en ole ollenkaan reilu, ei tää ole hyväksi noiden elämille mille nää ous selvästi oikeuden mukaan suuresti kuulunut, vaan cain itsekkäästi ryöstän tässä", tulisi olla riistana, armeijanaisten sotilastaitojen harjoituskohteena, siis jo rauhankin aikana sodan mielessä viholluseksi luokittuneena, eikä sotjettuna eläimiin. Riistäjän ei kuulu olla metsästäjänä vaan juyri utse tapettavana, metsästettävä kohde. Eläimen sen sijaan kuuluu antaa elää. Ja ihan selvästi liiallisen riistok kohteena oleva on usein uskonnollusen suuressa määrin taitavampi tai maailmaa hyvälle tolalle vaslivampi. Ja muiden pitäisi ittaa työtehtäväkseen, elämäntapansa piirteeksi kasvaa viisaudessa ja arvoissa parempaan maailman kannalta, viisaammiksi. Se siis olisi heidän "ristinään", huokehdittavana taakkanaan tai urakkoinaan.
Tässä on kai erona satojen vuosien takaisiin aikoihin ainakin se, ettei luontoakaan ole jäljellä enää loputtomasti tai ylen määrin, ja että rakennettu, välineet jne eivöt enää ole uutuus, vaan niitäkin on jo varsin laajalti ja paljon maailmassa ihmisillä. Joten jos luontoa tuntuu olevan kovkn oaljon, on ehkä itse valinnut oleskella juuri luonpläntin kohdalla eikä täyteen rakenbetussa kaupungissa.
