Joillain on käsitys, että jumalan tulisi tulla väliin, jos jossakin on suuri vääryys, tai niin tavallaan itsekin uskon, mutta käsitykseni jumalan väliintulon tavasta on toisenlainen, ei henkilömäinen vaan kuin unikuvan vaihtumista toiseen unimaailmaan tai vaihyoehtoiseen tapahtumakulkuun, ja sivistyksen viisauden noste pärjäämiselle, yms. Jos maailma on henkeä, niin se kai on henkeä kiinnekohtien mukaan, niiden elämän ilmiöiden mukaan, joita elämässä painotetaan kovin, etenkin niiden ikiaikaisten terveiden elämäntapojen elementtien mukaan ja henkilöittäin, että kenen kanssa on sosiaalinen missäkin puuhassa. Ja kenen arvostelukyvyn mukaan tehdään arviot ja tärkeysjärjedtykset, taitotadoluokitukset yms, miten ne ajatuksella keskittyen korjata, hyvin.kommunikoiden, opettaen.
Yleensä se, että itse kärsii jostskin, meinaa, että haluaisi siinä paremman ratkaisun vallalle kuin moni muu tai jotkut dominantit muut, ja se tarkoittaa, että on itse niiden viisaampien joukossa, ja viisaiden tulisi järjestää maailma hyvälle tolalle, ooettaa muut viisaammiksi ja tuoda jokin hyväntshtoisen auttavaisuuden meininkinjo omilla teoillaan, ja jos se saisi vallan, niin kuin kai ansaitsisi, niin olisi apu jo isolta osin siinä tai sitten tuon yhteisen auttavaisuuden tuoma.
