Katselin evlut kirkon sivuilta kuvaa otsikon alla, ettänaispappeja jo 30 vuotta ollut, eikä siitä jäänyt yhtä seesteinen olo kuin jostakin miespiispojen kuvasta, jäi pikemminkin olo, ettei naispappi ole osannut papin työn tavallisen elämän puolia: naisten ja miesten välejä sekä jos on ulkomaalaistaustainen, niin suomalaista tervettä järkeä ja sivistystä, noudatettuina eikä sanahelinänä. Naisten ja miestn väleihin auttaisi kai ymmärtää, millaisia miehet ovat, ja sivistykseen taas se, että käy perusperspektiiviä läpi koko ajan eikä vain laajempaa perspektiiviä, ainakin, jollei kulttuuritausta ole suomalainen.
Mies tekee töitä vain, pah, ei niin siitä välitä, mutta selittää tarpeen tullen auliisti kuin apulainen työtään. Työpaikalla puhutaan myös muusta kuin työstä,työtä pidetään kunnollisena, mutta muusta oletetaan sen olevan puppua kuin iltapäivälehdet ja niin jutut siitä voivat olla tosi ylilyöntejä, vitsejä, leikkiä noilla asioilla ja ihmisillä, vailla kunnon tolkkua. Kotiin tultua mies ehkä haukkaa jotakin lähes seisaallaan, vaihtaa vaatteet, katsoo kelloa, vie ehkä roskat ja lähtee jonnekin menoihin, yrittää vähän paidankaulusta tms korjata, kiun on saanut neuvoja, että pukeutumisesta voiusi hänen elämässä pärjäämisensä olla kiinni. Noissa harrastuksissa sitten yrittää napata kiinni perspektiivistä, jota sillä elämänalalla käytetään, ja toistaa sitä kuin kuorossa, olettaen, ettänaisten jutut saattavat olla puppua mutteivät aina ole.
* * *
Naisista en taida osata vastaavaa kuvausta antaa, vaikka
itsekin olen nainen. Naisia on kovin monenlaisia, mm taidoiltaan ja
moraaliltaan erilaisia. Kansallisuus, lähinnä se, missä eli nuoruutensa,
sekä se, mitä kulttuureja ihailee ja pitää arvossa, määrää paljon
siitä, millainen nainen (tai mies) on. Naisten perustekemisentapa ei
yleensä ole yhtään sen vähemmän järkevä kuin miesten työnteon tapa,
jolloin elämä on aika suoraviivaiusta, mutta tekemiset voivat olla eri
kuin miehillä. Naisa tuntuisi olevan kahta tyyppiä: suoraviivaisesti
eleleviäja niitä, joilla on jokin tavallista suurempi naislokeron
valtti, vaikkeivät naislokerosta perusta, ja jotka niin ollen tuhlaavat
herkän tuntevan viisaan ihmisen asemaansa rajumpaan ränttätänttämenoon
ja pahantekoon, sekä sosiaalisessa hierargiassa kiipimiseen ja
asemienpelaamiseen. Naisille on tyypillistä jonkin elintilan,
naislokeron puolustaminen, mikä joillain menee valehtelun tai pahanteon
myötä (liikaa paapotut) ja joillakin kitisemisen, riitojen, keskustelujen ja
elämänviisauden vaalimisen myötä (liian vähälle jääneet ja sopivan verran tilaa saaneet). Parasta olisi
jos naisilla olisi oma naislokero ihan niin kuin miehilläkin uomansa,
mutta toki naisia on monenlaisia, joten tarvitaisiin kimppu erilaisia naisille sopivia uomia.
sunnuntai 25. helmikuuta 2018
tiistai 20. helmikuuta 2018
Ajattelun laatu auttaa menestymään uskonnon avulla
Joskus vuosia sitten pidin kamalasti Norman Vincent pealen kirjasta The Power of Positive Thinking vcai olikohan suomennos, sillä oli kamalan hyvä vaikurtus elämääni, mutt luin sen kyllä ateismin vinkkelistä, uskontoa tosin arvostaen. Nyt luin alkua suomeksi jostain hänen toisesta kirjastaan ja tuli mieleeni, että ovatkohan monet uskocvaiset Etelä-Suomessa lukeneet samaa kirjaa ja yrittäneet sen avulla selvitä elämässän, mutta käyttäneet liian huonolaatuista ajattelua. Ajattelussa, kun yrittää hahmottaa elämää ja elämässä toimivia stategioita, niin ei saisi arviopida yhdellä vanhalla mittarilla ja jättää huonioita vanhan teoria perspektiivinsä mukaiseen muotoon, vaan pitäisi koko ajan yrittää oppia parempaa laatua, siis myös parempia käsitteenvalintoja ja asioita, jota ovat monelta kantilta yhtä aikaa hyviä valintoja. Uskonnossa on yleensä henki tärkeä, tunne, ja niin lukiessa pitäisi kiinnittää huoniota asioiden tunnelatuakseen sekä siihen, mitä ne ovat ikiaikaisen tervehenkisen eläm'n vinkkelistä, siitä kai niiden yty efekti löytyy. Tämä on siis samantapaista kuin puhetaidon kiinnostavat kohdat, ei siis sattumalta samaa vaan siksi, että kuulija haluaa oppia elämässä hyödyllistä näkemystä, siitä kannattaa kertoa ja sen moni elämässään koettelee, että miten parhaiten toimisi.
* * *
Tää kirja,mitä nyt oon alusta lukenut, niin ei oo yhtä hyvä kuin sen aiemmin lukemani muistin olleen, mutta tässä mm kuvataan, miten joku ruotii jotakin ongelmaa. Siihen teki mieleni lisätä, että jotkin elämänalueet kantavat, niihin liittyvät tekijät antavat kantavuutta ja puhtia muullekin tekemiselle, joka niitä sisältää. Jotkin taas prakaavat, eivät toimi, laittavat systeemin rikki ja hidastuttavat ja hankaloittavat paljon. Siksi, kun jotakin tekee, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mikä sujuu hyvin ja on aidosti hyvin sujuvan tunnelmainen, wrum. Ja mikä taas takeltelee, ei toimi, on väsyttävä, tms. Niin niistäsitten pitäisi valita toimivat eikä vain aina samaa tai parista vaihtoehdosta parasta. Lisäksi kullakin asialla on hahmonsa, ikään kuin tunnelmansa hahmo ja tila, jonka se vie. Sitä pitkin j atoisaalta terveitä elämäntapoja noudattaen saa tietääkseni siitä suurimman tehon. Mutta kaupan tuotteet, jotka on lämpimämmissä ilmastoissa tehty, suosivat lösivämpää helteeseen sopivaa elämäntapaa tai jotakin sentapaista. Näitämaalaamista harrastaessani opin.
* * *
21.2.2018 Tuota kirjaa kun luin,mniin jäi jälkikäteen jotenin hidasrunut olo, kuin kirjoittaja olisi ollut ihan seis pystyäkseen kirjoittamaan ne kohdat, joissa oli ajateltu nuoren ihmisen tavalla, järkeilyvoittoisen kuuloisia ohjeita. Onko tuo se ilmiö, mistä lapsille ja nuorille tulee älyttömiä pakkoja: on vain jöö vailla mieltä ja kuuntelevuus puuttuu? Itse kun kirjoitan, niin ei ole tuota ongelmaa, vaan kirjoitan huonompaa tekstiä, jos olen tyhmentyneenä tai hidastuneena ja ymmärrys taas auttaa laatimaan parempaa tekstiä, siksi kai kun teen opettamisen näkökulmasta ja sukelluksina aihepiireihin, jotta aihe olisi kyllin suppea ja ajatuskulut näkyvissä. Lisäksi arvostan kokemuksellisuutta ajattelukyvyn ja taitojen tukena sekä itseisarvona, ja elämänviisautta toki, mistä utntuu iän myötä oppineen enemmän, mutta jääneen lättäm'mmäksi, kai siksi, että saomoin ovat harrstuneet nekin, joilla ei omaa omtivaatiota ole. Mutta onko tuo opetuksellisuuden tyypi se, mistä korjata aikuisten lapsiin kohdistama älyvapaa jumiutuminen?
* * *
Tää kirja,mitä nyt oon alusta lukenut, niin ei oo yhtä hyvä kuin sen aiemmin lukemani muistin olleen, mutta tässä mm kuvataan, miten joku ruotii jotakin ongelmaa. Siihen teki mieleni lisätä, että jotkin elämänalueet kantavat, niihin liittyvät tekijät antavat kantavuutta ja puhtia muullekin tekemiselle, joka niitä sisältää. Jotkin taas prakaavat, eivät toimi, laittavat systeemin rikki ja hidastuttavat ja hankaloittavat paljon. Siksi, kun jotakin tekee, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mikä sujuu hyvin ja on aidosti hyvin sujuvan tunnelmainen, wrum. Ja mikä taas takeltelee, ei toimi, on väsyttävä, tms. Niin niistäsitten pitäisi valita toimivat eikä vain aina samaa tai parista vaihtoehdosta parasta. Lisäksi kullakin asialla on hahmonsa, ikään kuin tunnelmansa hahmo ja tila, jonka se vie. Sitä pitkin j atoisaalta terveitä elämäntapoja noudattaen saa tietääkseni siitä suurimman tehon. Mutta kaupan tuotteet, jotka on lämpimämmissä ilmastoissa tehty, suosivat lösivämpää helteeseen sopivaa elämäntapaa tai jotakin sentapaista. Näitämaalaamista harrastaessani opin.
* * *
21.2.2018 Tuota kirjaa kun luin,mniin jäi jälkikäteen jotenin hidasrunut olo, kuin kirjoittaja olisi ollut ihan seis pystyäkseen kirjoittamaan ne kohdat, joissa oli ajateltu nuoren ihmisen tavalla, järkeilyvoittoisen kuuloisia ohjeita. Onko tuo se ilmiö, mistä lapsille ja nuorille tulee älyttömiä pakkoja: on vain jöö vailla mieltä ja kuuntelevuus puuttuu? Itse kun kirjoitan, niin ei ole tuota ongelmaa, vaan kirjoitan huonompaa tekstiä, jos olen tyhmentyneenä tai hidastuneena ja ymmärrys taas auttaa laatimaan parempaa tekstiä, siksi kai kun teen opettamisen näkökulmasta ja sukelluksina aihepiireihin, jotta aihe olisi kyllin suppea ja ajatuskulut näkyvissä. Lisäksi arvostan kokemuksellisuutta ajattelukyvyn ja taitojen tukena sekä itseisarvona, ja elämänviisautta toki, mistä utntuu iän myötä oppineen enemmän, mutta jääneen lättäm'mmäksi, kai siksi, että saomoin ovat harrstuneet nekin, joilla ei omaa omtivaatiota ole. Mutta onko tuo opetuksellisuuden tyypi se, mistä korjata aikuisten lapsiin kohdistama älyvapaa jumiutuminen?
lauantai 17. helmikuuta 2018
Höttö vai taitavalle suositeltu lokero
Uskonnollisuudesta ihmiset saavat erilaista palautetta, jotkut aggressiivistakin, mikä johtunee siitä, ett ovat hötön oloisia tai ihan pahanteossa valehtelevaisesti. Höttö on taitavalle suositeltu lokero, jotta tulisi toisten kanssa toimeen. Joiltakin puuttuvat energiavarannot ja juuri kyll'isinä ovat lähinnä taitavien taitotasoa, mutteivät kenties ymmärrä,että kylläisyys tulisi käyttää kehon ja mielen ravinnoksi, voimistukseksi, vaan olettavat sen olevan vain hötön olon, jota jotenkin tarvitaan. Usein käy myös niin,että taidon teoriaperspektiivi tai sen ottama kanta johonkin sotketaan sosiaaliseen olemukseen, joka on liian niukka, ja siksi taitavmattomampi toivoo höttöä olemukseen lisää. Taitamattomampi voi myös halutra kiriä toisen kiinni ja olettaa, että jos molemmat vain söisivät, niin olisivat enemmän tasoissa. Kevyersti terkeminen, joka on taitaville tyypillistä, vaikuttaa myös joistakin höttöä muistuttavcalta, ja niin taitavalle suositellaan hötmän oloisia ihmiskontakteja kuin ei-ollenkaan-taitaville.
Usein ihmiset myös käytännössä ryhtyvät uskonnollisiksi vasta kun ovat oiekin pulassa, esim. sairaita, ja silloin pula voi vaatia puskurointia: tarvuitaan ekstravoimavarojam, joita tavallinen elämä ei vaadi, ja niin pula plus kaikenlainen helpotus, tankkaus, kevennys etenkin sille kohden mutta käytännössä ylipäätään tuntuu höttönä, kun ei näe, miten iso pula on kyseessä.(Sairastaville ehkä olisi iloa parantamisohjeyritelmistäni http://parantamisesta.blogspot.fi joista riittää katsoa oma vaiva hakemistosta ja lukea sitä vastaava kohta viereisistä sadan kohdan kokoelmista.)
Taitava usein ajattelee maiseman verran asioita kerralla eikä vain yhden pointin. Hidasjärkisempi, kun yrittää seurata mukana, niin joutuu keskittymään, omistamaan sille tuokion, ja niin moni kai luulee, ettei maiseman vertaa asioita voi ajatella kuin taukoamalla muusta, kun taas nopeajärkinen ajattelee maisemankin verran jo sekunnissa tai parissa, esim. vanhus käy mielessään läpi, miten paljon harrastaja oppii kahdessa vuodessa, viideassä, kymmeness, kahdessakymmenessä ja vertaa siihen keskustelutoverinsa osaamista, näkövibkkeliä. Nuorempi vikkeläjärkinen taas hyvin pystyy miettimään vaikka juostessaan, ei tarvitse taukoa vaan käsittää, usein näköaistillaan, asioita vikkelään. (Taitaville ehkä olisi iloa kirjoitelmastani http://pikakoulu.blogspot.fi/2017/01/kirjoitelma-kalevalan-joukahaisesta-ja.html )
Usein ihmiset myös käytännössä ryhtyvät uskonnollisiksi vasta kun ovat oiekin pulassa, esim. sairaita, ja silloin pula voi vaatia puskurointia: tarvuitaan ekstravoimavarojam, joita tavallinen elämä ei vaadi, ja niin pula plus kaikenlainen helpotus, tankkaus, kevennys etenkin sille kohden mutta käytännössä ylipäätään tuntuu höttönä, kun ei näe, miten iso pula on kyseessä.(Sairastaville ehkä olisi iloa parantamisohjeyritelmistäni http://parantamisesta.blogspot.fi joista riittää katsoa oma vaiva hakemistosta ja lukea sitä vastaava kohta viereisistä sadan kohdan kokoelmista.)
Taitava usein ajattelee maiseman verran asioita kerralla eikä vain yhden pointin. Hidasjärkisempi, kun yrittää seurata mukana, niin joutuu keskittymään, omistamaan sille tuokion, ja niin moni kai luulee, ettei maiseman vertaa asioita voi ajatella kuin taukoamalla muusta, kun taas nopeajärkinen ajattelee maisemankin verran jo sekunnissa tai parissa, esim. vanhus käy mielessään läpi, miten paljon harrastaja oppii kahdessa vuodessa, viideassä, kymmeness, kahdessakymmenessä ja vertaa siihen keskustelutoverinsa osaamista, näkövibkkeliä. Nuorempi vikkeläjärkinen taas hyvin pystyy miettimään vaikka juostessaan, ei tarvitse taukoa vaan käsittää, usein näköaistillaan, asioita vikkelään. (Taitaville ehkä olisi iloa kirjoitelmastani http://pikakoulu.blogspot.fi/2017/01/kirjoitelma-kalevalan-joukahaisesta-ja.html )
perjantai 9. helmikuuta 2018
Paasto ja soiva elämänkokemus
En ole tavannut paastota ja aiemmin en syönytkään niinpaljoa, mutta joku tuttuni sanoi joskus aikanaan, että ruokakeskeiselle tekee hyvää hiukan paastota, niin löytää muut elämän puolet, muiden elämänalueiden tuomat voimat, soivat tunnelmallisen elämänkokemuksen, niiden vireet, joiden mukaan kun jos lähtee, niin voi hyvin paljon vähemmällä mutta terveellisellä ruualla, muttei ihan ruuatta eikä epäterveellisellä vitamiinittomalla ruualla. Tuon soivuuden mukaan lähteminen on rytmitys- ja jäsennystapakysymys, spontaanin ja järkiohjatun tekemisentavan yhdistelmä: annetaan tilaa tietylle tekemiselle, tehdään se hyvällä soivalla tavalla, joka viisastuttaa myös muuten ja tekee virkeämmäksi, tuo voimia.
22.2.2018 Arkijärkeni sanoo, että jos tarttee paastota, niin paasto kuuluu kevään lämpeneviin säihin, kun vanhasta läskistä ja liian raskaista ruokailutottumuksista olisi päästävä eroon ja vaihdettava tuoreisiin hedelmiin yms terveelliseen ruokaan. Eli jos vielä on joinakin päivinä pakkkasta paljon, niin silloin kumminkin kuuluu syödä vielä tuhdisti, sanoo vuiodenaikojen osaamiseni.
Vuodenaikakirjoituksestani:
"Kun helmikuun pakkasten jälkeen koittavat lämpimämmät säät ja aurinko paistaa alkaen sulattaa lunta, tulee siitä useimmille parempimieli ja jotenkin elävöittävä olo, jolloin tarvitsee ruokaakin talven raskaan ruuan sijasta vain tavallista tai ainakin hiukan kevyempää ja paljon hedelmiä, vihanneksia yms. Keväästä tulee jotenkin elävöitynyt olo ja syömiset on hyvä sovittaa sentapaista oloa vaalimaan, niin voi hyvin."
"Keväällä jos on tokkurainen tai ankea niin kuin pakotettuna tai "Iik ääk äiti en mä jaksa" vaikket ole enää lapsi, niin olet liiaksi talviuomillasi, talven tapaan lämptaloudesta huolehtinut, ja hiukan viileää ilmaa, esim. ikkunasta tai nostamalla hattu ylemmäs ja takkia vähän auki tai viileämmät vaatteet, avaa olon paremmaksi, pääset heti taas elämään mukaan ja viileämpänä voit vaihtaa reippaaseen keväiseen menoon talven tallustelun ja teekuppi kädessä istuskelun huonojen tottumusten sijasta."¨
"Hermostunut olo kevättalvella tai keväällä liittyy siihen, kun ajattelee, että hei kevät on jo täällä, mutta ajattelee sen liian rehevösti kuin nurmikko, lämpö, lehdet puissa, linnunlaulu jne, vaikka mitään sellaista ei todellakaan vielä ole, ei ole mihin nojata, ei rehevyyttä, ei kesää. Osan aikaa on vielä pakkasta. Se, mihin pitäisi nojata, on kevään elävöittävyys, kevään tuntu ilmassa, elinvoimaistuminen ja vauhdikkuus, lisääntyvät elämänmahdollisuudet ja kevään merkit, ne mitä jo on- etenkin luonnossa, vaikkapa tienvarren pusikossa. Lämpötilat vaihtelevat, joten pukeutumista on tarpeen muutella myös, sillä väliin paistaa aurinko ja on tyyntä, talveen tottuneelle lämmintä, mutta viileämmissä vaatteissa tulee vilu ja hermostus: enkö osaa lämpimänä pysymistä?"
"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
5.3.2019 Keväällä haasteen lämmönsäätelylle ja sitä kautta ruuan määrän arvioimiselle tuovat vaihtelevat säät: auringonpaisteella on selvästi lämmintä ja sitten kun menee pilveen tai kävelee varjoon, niin selvästi viileämpää, ero kai kuin 15 asteen ero lämpötilassa. Ja sitten kun välistä on kylmemmät säät, niin ainakin 10 astetta kylmempää ja se on jo 25 asteen ero siinä, mihin on säätynyt, ja siksi vaikea ottaa huomioon ja tarttee tuhdimman ruuan, lämpimämmät vaatteet kuin pilviselläkään säällä ja liikkumisessa ja lämpötaloudessa myös sään mukaisen eron.
Mutta keväällä olisi hyvä syödä jotenkin elävöittävästi ja ravintoaineita saaden, ei pakkasen tapaan tuhdisti, paitsi jonkin verran pakkastakin varten kylmemmillä säillä. Siksi kevät olisi kai hyvää aikaaetsiä sopivaa ruokavaliota ja sen säiden mukaisia vaihteluja perusruuan ympärillä mehuun tai tuhdimpaan päin. Keväällä kai yksi sää on varsin lyhyen aikaa, kun se jo pitää ottaa huomioon kuin päivän säänä, esim. kun aurinko menee pilveen ja on taas viileämpää, kirpeyden tuntu ilmassa ja samalla raikas.
7.3.2019 "Äkkiä (vain 5min), helposti ja mukavasti laihtumisesta
Jos tunteenomainen ihannepainosi on hoikempi kuin nykyinen painosi.
Ja jos vuodenaika on sellainen, että ruokaa kuluu aika paljon.
Muttet kumminkaan tarvitse edes kaikkia nykyisiä läskejäsi pakkasen varalta tms.
Niin silloin kai voisit laihtua nopeasti jonkin verran, esim. viidessä minuutissa ja sitten olisi jo laihdutuskuurisi ohitse siltä erää.
Ja olo siinä olisi vähän kuin rasvaista ateriaa tai leivonnaista syödessä.
Eli voit kiinnittää huomiosi tunteenomaiseen ihannepainoosi,
jonka tarvitsee olla rehellisesti arvbioitu,todellinen tavoitteesi.
Ja siitä sitten ottaa sen mukaisen kropan identiteetiksesi, siis hiukan pienemmän kehon, oman luonteenlaatusi mukaisen muotoisen ja kokoisen.
Tästä ylitse jäävät läskit, etenkin hankalalta tuntuvat voi antaa liueta pois, tulla mahalaukun tienoille rasvaisenruuan tapaisena vaikutuksena, jokakorvaa jonkin lähiajan aterian rasvaa muttei muita sen ravintoaineita.
Siis terveelliset ateriat tarvitaan edelleen.
En tiedä, miten hyvin tällä laihtuu, mutta vaikuttaisi siltä, että ainakin jonkun verran, jos identiteetiksi jää tuo hoikempi, tyytyväisempiminäkuva.
Jotenkin olettaisi, että ihmisluonnossa olisi jokin tämäntapainen luonnollinen painonsäätelykeino."
16.3.2019 "Kevättalvella, kun on paljon lämpimämpää kuin vähää aiemmin ja vielä hanget, on moni kylläinen kuin juuri täyden aterian syönyt, vaikkei olisi vähään aikaan syönyt mitään. Silloin voi tulla hankala olo, jos menee sellaisena hetkenä syömään ihan vain siksi, että on tottunut tekemään niin."
http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
19. maaliskuuat 2019
"
1. emotional ideal weight, 2. extra fat, 3. melt away, and 4. (two last notes) come as bakery like feeling to near the stomach
http://learntalents.blogspot.com/2019/03/getting-thinner-quick-5-min-easily-and.html
"
23.4.2019 Niin ikään tuosta vuodenaikakirjoituksestani:
"En ole tavannut paastota keväällä, kun se tuppaa romahduttamaan meiningin, mutta kylläkin keventää ruokavaliota ja lisätä hedelmien yms määrää ja ennen kaikkea säätää elämistä vaihtuvien säiden ym olojen mukaan. Mutta pääsiäisenä on kai kiirastorstai (vai mikä päivä se olikaan), kun on tapana kaikkien paastota edes vähän, ja siinä kai hyvä yritys on tärkeämpi kuin koko päivän kituuttaminen. Positiivisten asioiden (esim. musiikki, terveet luonnolliset elämäntavat ja uskonnon hyväätekevä vaikutus) merkeissä (ja ongelmat kivoin tavoin ratkoen) tarvitsee vähemmän ruokaa ja voi viivyttää jotakin ateriaa vaikkapa puoli tuntia tai tunnin pari, jollei kokonaan aio jättää sitä väliin. Sillä tavoin voi esim. syödä aamupäivällä kevyemmin, jos siis on positiivisissa merkeissä, ja iltapäivällä tai alkuillasta viivyttää jotakin ateriaa, jonka kumminkin sitten syö hyvin yritettyään. Sinä päivänä ei kai oikein sovi käydäruokakaupassa tavalliseen tapaan, vaan siinä on jokin ongelma."
22.2.2018 Arkijärkeni sanoo, että jos tarttee paastota, niin paasto kuuluu kevään lämpeneviin säihin, kun vanhasta läskistä ja liian raskaista ruokailutottumuksista olisi päästävä eroon ja vaihdettava tuoreisiin hedelmiin yms terveelliseen ruokaan. Eli jos vielä on joinakin päivinä pakkkasta paljon, niin silloin kumminkin kuuluu syödä vielä tuhdisti, sanoo vuiodenaikojen osaamiseni.
Vuodenaikakirjoituksestani:
"Kun helmikuun pakkasten jälkeen koittavat lämpimämmät säät ja aurinko paistaa alkaen sulattaa lunta, tulee siitä useimmille parempimieli ja jotenkin elävöittävä olo, jolloin tarvitsee ruokaakin talven raskaan ruuan sijasta vain tavallista tai ainakin hiukan kevyempää ja paljon hedelmiä, vihanneksia yms. Keväästä tulee jotenkin elävöitynyt olo ja syömiset on hyvä sovittaa sentapaista oloa vaalimaan, niin voi hyvin."
"Keväällä jos on tokkurainen tai ankea niin kuin pakotettuna tai "Iik ääk äiti en mä jaksa" vaikket ole enää lapsi, niin olet liiaksi talviuomillasi, talven tapaan lämptaloudesta huolehtinut, ja hiukan viileää ilmaa, esim. ikkunasta tai nostamalla hattu ylemmäs ja takkia vähän auki tai viileämmät vaatteet, avaa olon paremmaksi, pääset heti taas elämään mukaan ja viileämpänä voit vaihtaa reippaaseen keväiseen menoon talven tallustelun ja teekuppi kädessä istuskelun huonojen tottumusten sijasta."¨
"Hermostunut olo kevättalvella tai keväällä liittyy siihen, kun ajattelee, että hei kevät on jo täällä, mutta ajattelee sen liian rehevösti kuin nurmikko, lämpö, lehdet puissa, linnunlaulu jne, vaikka mitään sellaista ei todellakaan vielä ole, ei ole mihin nojata, ei rehevyyttä, ei kesää. Osan aikaa on vielä pakkasta. Se, mihin pitäisi nojata, on kevään elävöittävyys, kevään tuntu ilmassa, elinvoimaistuminen ja vauhdikkuus, lisääntyvät elämänmahdollisuudet ja kevään merkit, ne mitä jo on- etenkin luonnossa, vaikkapa tienvarren pusikossa. Lämpötilat vaihtelevat, joten pukeutumista on tarpeen muutella myös, sillä väliin paistaa aurinko ja on tyyntä, talveen tottuneelle lämmintä, mutta viileämmissä vaatteissa tulee vilu ja hermostus: enkö osaa lämpimänä pysymistä?"
"Kun keväällä tulee valosta, lämmöstä, lumen sulamisesta, lisääntyvistä elämänmahdollisuuksista ja linnunlaulusta elävöitynyt olo, niin luonnostaan tarvitsee vähemmän ruokaa. Jotkut ihmiset lihoavat talveksi ja silloin osa läskistä on talven pakkasia varten, samoin osa ruuasta ja ruuantuomasta lämpöisyydestä. Keväällä kun miettii säitä pari viikkoa eteenpäin ja miten niissä säissä olisi mukava elellä, miten tuhti olo ruuasta, miten lämpöinen, miten paljon tuoreita hedelmiä yms, ja mikä taas on talvivaraa, josta hyvin voi nyt luopua, niin silloin kai talven lihavuus, jos sitä on, on ylimääräistä ja saa kulua pois päivän askareissa, ihan jo erikseen laihduttamattakin, kuin tuhdimman aterian tarpeen korvikkeena, niin kun jatkossa kumminkin on lämpimämmät säät, niin ei läskiä tai tuhteja aterioita enää tarvita vaan pääasia on kevään vireen tavoittaminen ja säätyminen vähitellen kesään päin."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
5.3.2019 Keväällä haasteen lämmönsäätelylle ja sitä kautta ruuan määrän arvioimiselle tuovat vaihtelevat säät: auringonpaisteella on selvästi lämmintä ja sitten kun menee pilveen tai kävelee varjoon, niin selvästi viileämpää, ero kai kuin 15 asteen ero lämpötilassa. Ja sitten kun välistä on kylmemmät säät, niin ainakin 10 astetta kylmempää ja se on jo 25 asteen ero siinä, mihin on säätynyt, ja siksi vaikea ottaa huomioon ja tarttee tuhdimman ruuan, lämpimämmät vaatteet kuin pilviselläkään säällä ja liikkumisessa ja lämpötaloudessa myös sään mukaisen eron.
Mutta keväällä olisi hyvä syödä jotenkin elävöittävästi ja ravintoaineita saaden, ei pakkasen tapaan tuhdisti, paitsi jonkin verran pakkastakin varten kylmemmillä säillä. Siksi kevät olisi kai hyvää aikaaetsiä sopivaa ruokavaliota ja sen säiden mukaisia vaihteluja perusruuan ympärillä mehuun tai tuhdimpaan päin. Keväällä kai yksi sää on varsin lyhyen aikaa, kun se jo pitää ottaa huomioon kuin päivän säänä, esim. kun aurinko menee pilveen ja on taas viileämpää, kirpeyden tuntu ilmassa ja samalla raikas.
7.3.2019 "Äkkiä (vain 5min), helposti ja mukavasti laihtumisesta
Ja jos vuodenaika on sellainen, että ruokaa kuluu aika paljon.
Muttet kumminkaan tarvitse edes kaikkia nykyisiä läskejäsi pakkasen varalta tms.
Niin silloin kai voisit laihtua nopeasti jonkin verran, esim. viidessä minuutissa ja sitten olisi jo laihdutuskuurisi ohitse siltä erää.
Ja olo siinä olisi vähän kuin rasvaista ateriaa tai leivonnaista syödessä.
Eli voit kiinnittää huomiosi tunteenomaiseen ihannepainoosi,
jonka tarvitsee olla rehellisesti arvbioitu,todellinen tavoitteesi.
Ja siitä sitten ottaa sen mukaisen kropan identiteetiksesi, siis hiukan pienemmän kehon, oman luonteenlaatusi mukaisen muotoisen ja kokoisen.
Tästä ylitse jäävät läskit, etenkin hankalalta tuntuvat voi antaa liueta pois, tulla mahalaukun tienoille rasvaisenruuan tapaisena vaikutuksena, jokakorvaa jonkin lähiajan aterian rasvaa muttei muita sen ravintoaineita.
Siis terveelliset ateriat tarvitaan edelleen.
En tiedä, miten hyvin tällä laihtuu, mutta vaikuttaisi siltä, että ainakin jonkun verran, jos identiteetiksi jää tuo hoikempi, tyytyväisempiminäkuva.
Jotenkin olettaisi, että ihmisluonnossa olisi jokin tämäntapainen luonnollinen painonsäätelykeino."
16.3.2019 "Kevättalvella, kun on paljon lämpimämpää kuin vähää aiemmin ja vielä hanget, on moni kylläinen kuin juuri täyden aterian syönyt, vaikkei olisi vähään aikaan syönyt mitään. Silloin voi tulla hankala olo, jos menee sellaisena hetkenä syömään ihan vain siksi, että on tottunut tekemään niin."
http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
19. maaliskuuat 2019
"
Yritys kuvata 5 min laihdutusta sävelin
1. emotional ideal weight, 2. extra fat, 3. melt away, and 4. (two last notes) come as bakery like feeling to near the stomach
http://learntalents.blogspot.com/2019/03/getting-thinner-quick-5-min-easily-and.html
"
23.4.2019 Niin ikään tuosta vuodenaikakirjoituksestani:
"En ole tavannut paastota keväällä, kun se tuppaa romahduttamaan meiningin, mutta kylläkin keventää ruokavaliota ja lisätä hedelmien yms määrää ja ennen kaikkea säätää elämistä vaihtuvien säiden ym olojen mukaan. Mutta pääsiäisenä on kai kiirastorstai (vai mikä päivä se olikaan), kun on tapana kaikkien paastota edes vähän, ja siinä kai hyvä yritys on tärkeämpi kuin koko päivän kituuttaminen. Positiivisten asioiden (esim. musiikki, terveet luonnolliset elämäntavat ja uskonnon hyväätekevä vaikutus) merkeissä (ja ongelmat kivoin tavoin ratkoen) tarvitsee vähemmän ruokaa ja voi viivyttää jotakin ateriaa vaikkapa puoli tuntia tai tunnin pari, jollei kokonaan aio jättää sitä väliin. Sillä tavoin voi esim. syödä aamupäivällä kevyemmin, jos siis on positiivisissa merkeissä, ja iltapäivällä tai alkuillasta viivyttää jotakin ateriaa, jonka kumminkin sitten syö hyvin yritettyään. Sinä päivänä ei kai oikein sovi käydäruokakaupassa tavalliseen tapaan, vaan siinä on jokin ongelma."
10.3.2023 En ole tänäkään vuonna paastonnut mutta joinakin päivinä ruokaa kuluu vähemmän.
Jos yrittää kasvisruualla elellä, niin kauniiden tunteidenmukaisten aiheiden kanssa tekemusissä ollessa luonnostaan söisi porkkanaraastetta ym tuoretta, jolloin esim aiemmin syöty papupata tuntuisi täyttävämpänä.
Keväällä jos on lämpimästi niin kuin olisi kovempi pakkanen, niin kevään merkit, linnunlaulu, kevään tuntu tuntuu kauniimpana, onnitsekin jaksavaisempi, jos siis muuten olisi rankkaa.
Hyvä on hyödyllinen johonkin ikiaikaisten terveiden elämäntapojen osasten hyvänä pitämään ja siksi paras valinta, soi ja kantaa elämän hyvin.
Nyt kun on vielä pakkasta mutta alkaa olla kevättä, lintuihin liittyviä keväisiä lauluja tuntuvat olevan Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö, ja On neidolla punapaula.
16.4.2023 Itselläni ei ole kokemusta paastosta, mutta kun paasto on loppu, niin sopivia ruokia ovat kai pääsiäisruuat. Nälässä olleelle kai pasha ja mämmi ovat sopivaa aloitusruokaa. Niitä syödään ensin kai ihan vähän, jollei ole tottunut syömään, esim otetaan pashaa pikkulusikkaan ja nuolaistaan sitä. Sitten parin minuutin päästä vai milloin tuntuu mahdolliselta, voi nuolaista uudelleen enemmän, ja nikn vähä vähältä aloittaen mutta annoksia kasvattaen tottua syömiseen. Tavallista ruokaa voi kai sen jälkeen syödä ensin vähän esim pari haarukallista. Näitä ruokia on kai ainakin uuniliha, sen liemi, uunissa haudutetut vihannekset ja onkohan riisi tai perunamuussi. Arvaisin, että myös voisi käydä perunasoselaatikko tai mannapuuro. Ruokien pitäisi kai olla lämmitettyjä muttei enää kuumia vaan ehkä haalean ja lämpimän väliltä. Arvaisin, että porkkana voisi käydä.
maanantai 5. helmikuuta 2018
Pehmytpäinen vai koulumainen
Tuli tässä mieleeni, kun olen tuskastellut perättömiä laskuja, kun uusi vuokranantaja on jotenkin huono, kuin olisi sek tottumaton tehtäväänsä että pehmytpäinen. On kai niin, että moni ulkomaalainen kouluja käymätön tai sitten ihan työelämän ulkopuolelta tuleva haluaisi kokeilla kynsiään laskutuksessa, mutta se vaatii koulumaista rutinoituneestui järjestyksessä kohta kohdalta hyvällä työlaadulla asioiden läpikäymistä ihan työtehtävien tapaan, ei näkemyksellisesti tai kiinnekohtien varassa kuten omina päin haaveileva, uutta yrittävä, joka ei tee työkirjan harjoituksia huolella järjestyksessä,lunttaamatta, muuta pohtimatta, muuta haaveilematta kuin työn hyvää laatua vain käytännössä toimivalla tavalla.
Minulla on vaikutelma, että uskonnolliset ihmiset muita useammin törmäävät tällaisiin ongelmiin. Se ehkä johtuu siitä, että uskonnollisten sanotaan olevan taitavia ja huonopäiset, pehmytpäiset etenkin tuumivat mallia ottamalla ja itse tekemällä oppivansa, mutteivät oikein ymmärrä, että heillä olisi koulumainen tai koulutuksen taidot opeteltavina, niiden rutiinit, joita oppii parhaiten työssä käyviltä tavallisen tasoisilta, jossain määrin tai paljonkin koulumaisen tyylisiltä tai sitten koululaisilta ja opiskelijoilta, jotka huolehtivat opintonsa ok. Näkemyksellisyys, jota oppii uskonnollisilta, taiteita harrastavilta ja ylipäätään erityisen taitavina pidetyiltä, edellyttää, että koulumainen taso osataan hyvin, jopa erinomaisesti ja huolehditaan koko ajan kaikessa kaikin puolin,ja rutinoituneesti niin, ei sitä voi vasta samalla opetella kun näkemyksellä mässäilee. Koulumaisen ajattelun pääoiirteissään, muttei rutiinia, oppii ajattelukurssistano blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi .
Minulla on vaikutelma, että uskonnolliset ihmiset muita useammin törmäävät tällaisiin ongelmiin. Se ehkä johtuu siitä, että uskonnollisten sanotaan olevan taitavia ja huonopäiset, pehmytpäiset etenkin tuumivat mallia ottamalla ja itse tekemällä oppivansa, mutteivät oikein ymmärrä, että heillä olisi koulumainen tai koulutuksen taidot opeteltavina, niiden rutiinit, joita oppii parhaiten työssä käyviltä tavallisen tasoisilta, jossain määrin tai paljonkin koulumaisen tyylisiltä tai sitten koululaisilta ja opiskelijoilta, jotka huolehtivat opintonsa ok. Näkemyksellisyys, jota oppii uskonnollisilta, taiteita harrastavilta ja ylipäätään erityisen taitavina pidetyiltä, edellyttää, että koulumainen taso osataan hyvin, jopa erinomaisesti ja huolehditaan koko ajan kaikessa kaikin puolin,ja rutinoituneesti niin, ei sitä voi vasta samalla opetella kun näkemyksellä mässäilee. Koulumaisen ajattelun pääoiirteissään, muttei rutiinia, oppii ajattelukurssistano blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi .
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)