Katselin tässä ohimennen että ev.lut. kirkon sivuilla on kuva vesilasista, johon kaadetaan jäävettä ja pudonnut jääpala läikyttää vettä korkealle lasista, kuin kesän loppua ja koulujen alkua kuvaten. Kuva näyttää otetulta kameralla, joka ottaa monta kuvaa peräkkäin, insinöörimäisesti, kuin almanakan päivät.
Mutta eikö uskonnollisessa yhteydessä olisi toisenlaine kuvan maalaamisesta mallia ottanut kuvanottotapa parempi: Maalausaiheita etsiessään kiinnittää huomiota tunnelmallisiin ja näyttäviin aiheisiin, hetkiin, kunkinilmiön luontoon, sen näkymiseen sen olemuksessa. Noista syntyy kiinnekohtia tekemisiin, joista muotoutuu ajan myötä ikään kuin astinkiviä, joita pitkin kulkea, onnistumisesta onnistumiseen. Silloin jos kuvan olisi ottanut läikähdyksen henkisellä hetkellä, niin jos kamera ottaa heti kuvan ,niin olisiko kuvassa ollut hyvä henki, jotenkin silleen onnistunut kuin mitä lähestymistapaa uskonnolta kaipaa?
